6.4.06

Keväistä

Ei voi pyöräillä liian lujaa, ettei ajaudu soraliirtoon. Nastat napsuvat sulalla asfaltilla, vauhti imee kiinni tiehen, rapaa lentää. Onneksi pyörässä on roiskeläppä! Päivänpaisteessa linnut laulavat pensaissa, Sundmansin ovella on isot laatikolliset narsisseja.

Vesijuokseminen ja pelastajapuuro tahdittavat hyvää oloa, syömme urheilun jälkeen aamiaista Ilveksen keittiössä, suunnittelemme ompeluseuran perustamista ja kesäistä ruukkuaskartelua Ilveksen perheen mökin terassilla. Onkin pitkä aika siitä, kun olen jaksanut huovuttaa tai kuvanveistää tai ylipäänsä tehdä käsin jotakin muuta kuin ommella punaisen takkini nappeja, jotka ratkeavat säännöllisesti, pyöräily ja pitkä kapea takki syövät karhunlangan poikki vaivatta.

Juhlatkin ovat jo ylihuomenna, aurinko pilkistää sumusta, kun hölkkäämme allasta, äkkiä vesi kimaltelee luonnovaloa loisteputkenkajon sijaan. Saan luvan olla yliväsyneisyydestä neuroottinen, saan luvan kipuilla ja olla jaksamatta kaikkea, kaikki on taas hyvin, jonkun on välillä ravistettava minua ja sanottava, ettei kaikkea voi aina jaksaa, ehkä jonkin kerran opin ymmärtämään sen itsekin. Valolla on uskomaton vaikutus.

Heti, kun on keväisempää, kaikki sujuu. Mutta illat ovat vaikeita, silloin hämärtää. Kesällä ei öisinkään hämärrä, kaikki sujuu, ajattelen. Katselen tukisanalistaa läpi, en ole opiskellut turhaan, kaikki nämä jaottelut, voisin keskustella niistä tuntikausia, kaikki epäselvää ja auki ja hengittävää, ainoastaan hentoja suuntaviivoja. Pidän filosofiasta, koska se muistuttaa elämistä: hentoa hahmottelua, määritelmien kumoonnauramista, kädenvääntöä yhteisen kannan löytämiseksi.

Olen saanut selville, kuka Andorra on. Kun epäilyni vahvistetaan luotettavan tahon toimesta, myhäilen. Pitäisi olla nopeampi ja tarkkanäköisempi, mutta menköön näin. Hentoja hahmotelmia, ruuvaan ikkunanpäällislaudat kiinni, nostan vuodevaattteet korissa katonrajaan ja asetan tauluni seinille. Jo kolme oranssinväristä liljaa on auki, pelkään kasvin kukinnan olevan jo ohi ylihuomenna, jolloin se saisi luvan loistaa.

5 Comments:

Blogger Orange seeds said...

Ehkä voisit kokeilla nappien ompelemista siimalla. Sen ei ainakaan pitäisi mennä poikki. Täytyy sitten vaan päätellä oiken kunnon solmuilla etteivät luiskahda auki. Ja ne päät voi sitten pujottaa neulan kanssa piiloon vuorin alle tms.

6/4/06 22:32  
Blogger Veloena said...

Hmm, olen joskus ommellut ohuella rautalangalla, mutta se repii takin. Siima ei ehkä repisi. Kiitos ehdotuksesta, tuo on kokeilun arvoinen idea!

6/4/06 23:19  
Anonymous Andorra said...

Anteeksi kun jouduit pähkäilemään! En oikeastaan hoksannut, että blogista voi mainitakin, kun en sellaista ole koskaan aiemminkaan tehnyt. Se on ollut sellainen oma pimiö. Mutta mukavaa näin!

7/4/06 08:08  
Blogger Veloena said...

Ei mitään anteeksipyytelyitä! Hyvää aivojumppaa ja induktioharjoitusta, kultaseni, sitä se oli. Aivot ovat siitä tyypillinen lihas, että harjoittamatta ne surkastuvat.

7/4/06 13:37  
Anonymous Andorra said...

Hyvä hyvä! Ehkä liiasta harjoituksesta aivotkin alkavat sitten kramppailemaan, hih! (Selitys tälle tökkivälle perjantai-iltapäivälle)

7/4/06 14:32  

Lähetä kommentti

<< Home

<