Vastaa haasteeseen puolipukeissaan

Maailma on yllätyksiä täynnä.

LL on haastanut minut... minun pitää kertoa, mitä on ylläni, ja pompottaa haastetta eteenpäin. Hauskinta on, että hän muistaa sanoa, että tämä on vain meemi, ei minkään perverssin stalkerin juttu. Emmekö me kaikki muka ole perverssejä stalkereita?

Koska on aamu, sunnuntai, kello kahdeksan neljätoista, kun nämä sanat lyön, ylläni on yöpaita. Se on valkoinen, läpikuultava ja kaunis, harsonohutta puuvillaa. Voin linkittää toisenkin kuvan. Ei se siinä kunnolla näy, ja hyvä niin. Koska se näkyy myös läpi. Siihen on kirjailtu valkoisella langoilla kukkia, edessä on kolme nappia siltä varalta, että joku tahtoo käyttää yöpaitaa, joka on napaan saakka auki. Helma on likipitäen nilkkoihin, hihoissa kiristysnauhat kyynärpään ja ranteen kohdalla. Vaikka yöpaita on intialainen, yleisvaikutelma on viktoriaaninen.

Mikä tietenkin sopii perverssiin stalkeriuteen paremmin kuin hyvin!

Yöpaita on revennyt sekä edestä että takaa kaula-aukon tuntumasta. Kangas on hyvin hauras eikä oikein kestä aamuisia tanssikohtauksiani. Tadaa - kädet sivuille, pari piruettia saa seurakseen ikävän kräts-äänen. Kursin repeämät käsin kiinni punaisella tai mustalla ompelulangalla. Koska olen suurpiirteinen ja hyväsydäminen, parsimukset ovat minusta vain luonteikkaita.

Ainut kerta, kun olen pukeutunut yöpaitaani julkisesti, on ollut Dodon naamiaisissa. Silloin olin jumalatar Kybele. Leijoniani olivat koirat, tietysti.

Heitän pallon eteenpäin Matille, jonka vaatekaappiesittelyä emme ole ennen vielä kuulleetkaan - piposta on vaan kerrottu mutta se onkin aika hieno; Välittäjälle jonka vakuuttelut tätiydestään eivät aina vakuuta mua; kestävästä materialismista kirjoittaneelle Svenille jonka tiedän pitävän avaimia taskussaan; suloiselle Eevalle, runomuodossa käsiteltäväksi tietysti... ja sitten vielä iloiselle Valpurille!

Nyt perverssi stalker lipeää kyllä tästä töihinsä...

Mitähän seuraavaksi? Jos tämä ei ole banaalia karnevaalia, ei sitten mikään.