21.12.05

DIY: Asfaltoidut mannerlaatat

Ei se ole vaikeaa. Otetaan kilo piparkakkutaikinaa. Siinä paketissa on neljä levyä, joiden annetaan sulaa ohjeen mukaan tiskipöydälle levitettyinä puolisen tuntia. Kaksikymmentä minuuttiakin kyllä riittää, jos on tottunut vaivaamaan savea häränpäätekniikalla. Kehon painolla jäykempikin taikina palloontuu ja kauliintuu tasaisesti.

Taikina jaetaan kolmeen osaan - ei, tällä ei ole mitään tekemistä Pyhän Kolminaisuuden kanssa vaikka kuvituskuvassa onkin puluja - ja jokainen osa kaulitaan samalla tavoin kuin jos olisi kaulitsemassa kahden millin rakusavea levytekniikkatyöhön. (Itse asiassa piparkakkutalo on levytekniikkatyö valmiiksi poltetuista, anteeksi, paistetuista, levyistä.) Reunoihin ei kannata kiinnittää liikaa huomiota, sillä mannerlaattojen reunat ovat harvoin viivasuorat. Varatkaamme tällainen piirre mieluummin valtioiden rajoille syrjäisillä seuduilla, joilla ei esiinny suuria ja helposti hyödynnettäviä luonnonvaroja vaan ainoastaan resuisia paimentolaisia, jotka haluavat pitää kiinni kielestään, jossa on monikon lisäksi myös kaksikkomuoto verbitaivutuksissa.

Kun kolme laattaa on kaulittu huolellisesti - tämä kannattaa tehdä valmiiksi leivinpaperin päällä jotteivät laatat ratkeile pellille nostettaessa - voidaan siirtyä kypsennysvaiheeseen. Kaksisataaviisikymmenasteiseen uuniin työnnetään pelti kerrallaan ja annetaan taikinan palaa mustaksi, pistävänhajuiseksi. On tärkeää, että laatta on läpikotaisin mustunut.

Kun laatta otetaan ulos uunista, sen annetaan jäähtyä. Jäähtynyt laatta käännetään ylösalaisin tarjottimen ja pellin avulla. Ole varovainen, laatta on hauras. Taikina on laavaantunut uunissa ja lopulta palanut hiilikakuksi. Sen sitko on kadonnut. Sitä pitää koossa enää pelkkä konventionaalinen etiketti.

Nyt sinulla on kolme litteää mannerlaattaa, jotka on asfaltoitu. Pinta on karhea ja musta. Mitään vihreää ei ole jätetty näkyviin. Sen seurauksena myöskään asukkaita ei ole nähtävissä, vaikka kuinka luupilla tarkastelisit. Ihmisen ja muiden eläinten elämä maapallolla on riippuvainen kasvien fotosynteesiksi kutsutusta toiminnosta, jolla kasvit sitovat auringosta säteilevää ydinenergiaa syötävään muotoon, ja jos kasvien tarvitsemat mannerlaatat on asfaltoitu umpeen, ovat olosuhteet käyneet mahdottomiksi kasvien myötä eläimillekin. Niitä ja niiden liikuttavan monimuotoisia yhdyskuntarakennelmia et siten huolellisesti havainnoidenkaan löydä.

Voit nyt koristella asfaltoidut mannerlaatat. Oleta, että asfaltoinnista on aikaa vain sen verran, että ilmakehä ja vedenkierto eivät ole sen seurauksena kerinneet muuttua radikaalisti. Tomusokerista saa hienon lumisateen. Mitä korkeammalta ripottaa, sen vaikuttavampi on tulos. Siivilä on tässä kätevä apu. Samalla tosin tulee tomuttaneeksi keittiön, mutta kerrankos sitä askarrellaan ja sokeriahan se vain on, kasvien sitomaa auringon ydinenergiaa valkaistuna ja hienoksi jauhettuna. Lumi putoaa ihanasti asfaltille. On näemmä sen verran kylmää, ettei se sula heti pois kuten ensilumi niin usein muuten tekee. Muista mässäillä esteettisesti lumen putoamisella. Ties vaikka näkisit sen viimeistä kertaa.

Koska mannerlaatoilla ei elä ihmisiä, ole hyvä ja jätä talot, kaupungit, valot ja moottoritiet rakentamatta. Mitä sitä paitsi moottoritiellä edes tekisi, kun manner on joka tapauksessa päällystetty kokonaan asfaltilla. Älä myöskään kokeile, kuinka sadevesi - tähän bideesuihku on erinomainen - ei imeydy asfalttiin vaan valuu mantereen reunan yli takaisin meriin. Sillä tässä mallissa on yksi puute: se on malli. Ethän toki lennä kuuhunkaan sillä museon raketilla, jossa ei ole koneistoa lainkaan etkä anna vettä ja kompostia kaupunginosan arkkitehtuuria mallaavan vitriiniasetelman jäkälästä ja tikuista tehdyille puille.

Tässä pienoismallissa asfalttia markkeeraa aine, joka ei kaikilta ominaisuuksiltaan täysin vastaa asfalttia. Yksi näistä poikkeamista on se, että mallimme asfaltti ei hylji vettä vaan imee sen hanakasti hajoten mustaksi möllöksi. Jos jaksat, voit kuvitella pienoismallin elementtien ja maailman piirteiden suhteen vaikkapa kuvittelemalla tämän tekstin ja sen synnyttäneen yhteiskunnan suhdetta.

Mutta älä vaivaa liikaa päätäsi. Ajattelemisesta voi tulla paha mieli. Ja jos saat valita hyvän ja pahan väliltä, ei sinun totisesti pitäisi tuhrata aikaa miettien, kumman valitset.

6 Comments:

Anonymous kuvien metsästäjä said...

Ihana kuva!!

21/12/05 13:53  
Blogger Veloena said...

Ainoa eettinen tapa metsästää, eikö vain. Kuvaten.

21/12/05 17:39  
Blogger Marimba said...

Marengista taas voisi vatkailla sellaisen sienipilven, mutta kuinka sen saisi salamana jähmettymään muotoonsa? Onkohan kylmäilmapuhaltimia?

21/12/05 19:02  
Blogger Veloena said...

Entä jos marenkipilven valmistaisi sellaiseen kapeaan kaulukselliseen maljakkoon, jolloin maljakko muotoilisi pilven paiston aikana eikä kylmäilmapuhallinta tarvittaisi?

Sitten pitäisi enää keksiä kuinka irrottaa marenki maljakosta.

Ehkä silikoninen ydinpilvimuotti olisi hyvä keksintö?

22/12/05 01:50  
Anonymous k1m1 said...

Aah, kuolen! Tää on jollain selittämättömällä tavalla ratkiriemukas.

Ja mitä periferian resuisemman väen kielien syntaksiin tulee, ihmettelen vain suuresti ettei omamme ole polysynteettistä laatua.
Jossain pohjanmaalla varmasti hypittäisiin riemusta- jos kehdattaisiin- kun eteen tuotaisiin kieli, missä viikon kuulumiset voi ilmaista yhdellä sanalla. (nythän siihen tarvitaan ainakin kokonainen lause)

22/12/05 02:08  
Blogger Mikko Moilanen said...

"Mutta älä vaivaa liikaa päätäsi. Ajattelemisesta voi tulla paha mieli. Ja jos saat valita hyvän ja pahan väliltä, ei sinun totisesti pitäisi tuhrata aikaa miettien, kumman valitset."

Hah-hah, tuo on yksi huvittavimpia lauseita, mitä olen koskaan lukenut.

24/12/05 11:14  

Lähetä kommentti

<< Home

<