1.6.05

Sukupuolenkuvia

Illalla se tapahtuu taas. Kävelen koirien kanssa Vallilanlaaksossa, ja vastaan tulee nainen kiukkuisen pikkupiskin kanssa, rääkyen jo kaukaa ovatko ne tyttöjä vai poikia. "Sekä että", huikaan takaisin. "Tää inhoaa poikia, mutta tytön kanssa se haluais varmaan leikkiä." Nopea vilkaisu - joo, riittävän rauhallista, hihna irti. Nasu sanoo GGRRRRR ja hyppää pienen koiran luokse valtavalla loikalla häntä iloisesti viuhuen. "Mä sanoin että ei poikaa", täti huutaa naama punaisena. Pieni hentoinen Mobutu näyttää nukahtaneen seisaalleen jalkani viereen.

"Se ON tyttö", totean lakonisesti. Nasu loikkii innoissaan husertaen pikkupiskin ympärillä, piski murisee epäluuloisena, koska Nasuhan ei tunnetusti tarjoa takapuoltaan haisteltavaksi. Nasu murisee takaisin, tuhahtaa halveksuvasti, haukahtaa vielä ja kääntää piskille selkänsä ja tulee takaisin meidän luoksemme. Jos et leikkiä ymmärrä, sen koko olemus sanoo, en minä sitten väkisin, antaa olla. "Minä sanoin, että päästä tyttö ja sinä päästät pojan!" Aaah, näitä tapauksia.

"Se on narttu. Ja TÄMÄ on uros." Nasu murisee edelleen pikkupiskille leikkimurinaa, Mobutu on pyllähtänyt istualleen, sen silmät ovat puolitangossa. Pikkupiski räyhää aivan raivoisana.

"Mutta tuohan on paljon isompikin!" Kas kummaa, ja vielä maailmassa, jossa bernhardtilaisnarttukin on isompi kuin chihuahuauros, mutta en viitsi sanoa mitään ääneen. "Ja se murisi pojalle!" Joo, leikkimurinaa, semmoista hyrr hyrr nyt leikitään, vitsit mua kiukuttaa, aja mua takaa -murinaa. "Ja tuo mitä väität urokseksi on paljon sirompikin! Eikä se murisi pojalle." Tuijotan naista hetken säälien tätä sukupuolikuvitettua olentoa. "Mobutu ei murise kellekään", totean sitten.

Kävelemme eteenpäin ja kiroilen mielessäni tätä maailmaa, jossa kahdesta koirasta se rotevampi, pontevampi, äänekkäämpi ja villimpi on ihmisten mielestä aivan selkeästi poikakoira, jopa siihen mittaan saakka, että jotkut ovat kumartuneet vilkuilemaan koirieni mahanalusia. Kaksikin tuttavapariskuntaa, jossa mies on kasvissyöjä, nainen ei, raportoi samantyyppisistä hankaluuksista ravintoloissa: naiselle tuodaan aina kasvisannos, miehelle pihvi. Kun asiaa pyritään oikaisemaan, tarjoilija näyttää epäilevältä: koettavatko ne nyt höynäyttää?

No jaa, tämä seikka huvittaa kerta toisensa jälkeen. Samoin levyhyllyämme tutkivat vieraat. Proge on miesten juttu, luulee aika moni. Erehtyvät kysymään, saako meillä kuunnella progea silloinkin kun meikäläinen on kotona. Mulkoilen äkäisesti ja sanon, että osa progelevyistä on kyllä mun ja niitä kuunnellaan silloinkin, kun Kissa on poissa. Ja klassiset ja jazz, miehen levyjä selvästi. Ehei, karjun lähes, eivät ole. Miehellä on pari Sibeliusta ja Stravinskya, muut ovat minun. Ahaa, poppia. No se on sinun, ainakin tämä Diana Ross. Mutta se onkin hempeän mieheni, joka kuuntelee tätejä pää nyökkien. Ääh, melko pian vieraat kieltäytyvät arvaamasta, mikä on kenenkin levy. Sillä mitään systemaattista jakolinjaa ei pysty piirtämään.

Yksi ilta Kissa alkaa nauraa sähköposteja lukiessaan ja sanoo, että jotkut ihmiset ovat vetäisseet herneen syvälle otsaonteloonsa ideasta käyttää pimp my bike -fraasia yhdessä kevyen liikenteen kampanjamateriaalissa. Kuulemma se ei sovi feministin viitekehykseen, sillä pimp tarkoittaa parittajaa. "Ai jaa, pyöriäkään ei sais vai parittaa", hihitän takaisin. Näen jo sieluni silmin boikottikampanjan, jossa pyöräkauppojen edustoilla partioi kaapumaisiin vaatteisiin sonnustautuneita, pyhää vihaa uhkuvia aktivisteja. Hei, pyörä ei voi olla kauppatavaraa, ne koettavat sanoa ohikulkijoille, jotka koettavat olla katsomatta heitä kohti painellessaan kauppaan. Pyörällehän voi tulla paha mieli, ei sitä saa parittaa!

Epäonnekseen nämä samat ihmiset ovat erehtyneet myös valittamaan, että englanninkielinen mainoslause on nykyään epämuodikas: suomenkielinen versio olisi kuulemma särmempi. Alamme heti ideoida oivaltavaa käännöstä, jossa yhdistyisi seksuaalinen fiilis kuitenkin pyörän kuvaan sopivalla tavalla. "Hitsaa mun ritsa", "Duunaa mun hoito" ja lopulta täyden hihityspommin reuhauttava "Nuole mun vehje" (no, kyllähän jostain designista voi sanoa, että se on ihan nuoltu, kun joku on tehty viimosen päälle) saavat meidät kuitenkin epäilemään, ettei käännösideoita ehkä kannata lähettää näille ihmisille. "Kuule, jos ne haluaisi oikeesti keskustella asiasta, voiko femppa diggailla pimp my bikea, niin ohjaa ne mun juttusille", käsken. En ole varma siitä, olenko feministi, mutta yksi lempikappaleistani on Gilli Smythin "I am your pussy" ja Gilli Smyth kyllä jos kuka on feministi. Eivät taida käskeä. Ongelmiahan siitä vain tulisi!

Väsyttää koko juttu, oikeastaan. Onneksi kohta pääsen maalle vähäksi aikaa tyyntymään, pois typerästä kaupungista. Koirat voi päästä juosta humpsuttamaan ilman kenenkään pöljiä kysymyksiä tai kommentteja, ja kaikki menee hyvin, ellen erehdy kutsumaan Kissaa mieheksi. (Siitä hän ei pidä, se on vaikeuksien kerjäämistä.) Tai avokiksi, joka kuulemma kuulostaa avohoitopotilaalta. No, se on aika vähäistä poliittista korrektiutta, melkein muistettavissakin. Yhden ihmisen vaatimuksiin jaksaa vielä jotenkin sopeutua. Ihanaa! Saa pakata kumisaappaat ja pyyhkeen ja koirien ruokaa ison muovipussillisen ja olla ja kävellä, kuvailla kasveja ja koettaa yhyttää puukiipijöitä ja ihastella vanhan alppikärhön ylirunsasta kukintaa.

Enää kaksi tuntia kirjastossa, enää kaksi tuntia hämärää ja loisteputkia ja puhelimeen vastaamista. "Kyllä, kello kahdeksaantoista." Mitä ne kuvittelevat? Että kirjaston webbisivulle on laitettu väärä aika heti siihen niiden yhyttämän puhelinnumeron alle? Ulkona ei näytä kesäkuulta, pikemminkin murjotuskuulta. Tuommoista sadekylmää, juuri kun sairaala-alueen hoitsut ovat vetäneet päälleen kesäiset pastelliväriset puuvillaneuletakit...

9 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Mielestäni teillä menee roolitus varsin perinteisesti:

1) Nainen hoitaa kotia: a) nainen siivoaa, mies sotkee, b) nainen hoitaa ruuanlaiton, c) nainen ulkoiluttaa koirat.

2) Mies elättää naisen: a) mies tulee varakkaasta suvusta (vanhemmilla löytyy seiniltä mm. Halosta), naisen perhetausta on alempaa keskiluokkaa), b) mies saanut suvulta asunnon, jossa nainen asuu avopuolisona, c) mies tekee töitä ja tienaa ansaitsee selvästi enemmän kuin nainen, d) nainen nauttii/kärsii vapaan ajattelijan elämästään (vrt. porvariston hillitty charmi) .

3) Mies on ”nero”, nainen on cum laude –graduilija: a) mies valloittaa maailmaa, nainen itkeskelee, kipuilee ja kirjoittelee blogissa neurooseistaan, b) Mies ei pidä lapsen hankintaa ”ekologisesti kestävänä ratkaisuna”, nainen myötäilee ja uskottelee itselleen, ettei myöskään halua lasta.

Yhteenvetona: mies elättää ja nainen maksaa tämän kodinhoidolla ja seksillä. Onkin mielenkiintoista, että naisen aiempana ammattihaaveena oli kurtisaanin elämä. Ehkä haavee on jossain mielessä jo toteutunutkin...

-feministi

1/6/05 15:43  
Blogger Hedari said...

Jos olen miespuolisen ystäväni kanssa baarissa ja tilaamme sekä oluen että siiderin, niin arvaa kummalle tuodaan siideri. Ei kyllä nykyisin enää läheskään niin usein kuin ennen. Suomessa ollaan edistytty.

Mutta tilaapa vaikka Englannissa kokonainen tuoppi ja pikkusiideri. Siellä on ihan selvää kuka juo mitäkin.

1/6/05 17:18  
Blogger Veloena said...

Feministi kiltti, osa naisista pitää perinteisistä rooleista. Kuten minä, monessa jutskassa. Totta helvetissä tahdon itseäni fiksumpaa seuraa; miten muuten kehittyisin? Naisten seurassa? Jaa-a, minun tuntemani naiset eivät puhu talousteorista. Totta vie haluan viettää aikani jumaloimani ihmisen kanssa.

Mitä lapsijuttuun tulee, mieheni suhtautuu kyllä lasten hankkimiseen myönteisemmin kuin minä. Johtuisiko siitä, että raskauden kantaa kuitenkin aina nainen?

Ja kyllä, katson onnistuneeni siinä, että olen hankkinut itselleni varsin hyvän kurtisaanin paikan, jopa sellaisen miehen kanssa, jota voin rakastaa ja kunnioittaa. Se on paljon enemmän kuin olen uskaltanut toivoa joskus pienempänä tyttönä. Tosin miehen mielestä minun pitäisi pöllähtää työelämään, koska en hoida kuitenkaan kotia kovin hyvin. Hohhoijaa.

Jonkun mielestä tällainen järjestely on ehkä este feminismille, joistain se tekee meikäläisestä radikaalin linjan feministin. (Pummi olisi ehkä oikeampi ilmaisu.) Samantekevää. Tunnen ihmisiä, joille sanalla feministi on positiivinen kaiku, ja sellaisia, joille sanalla on negatiivinen kaiku. Itse olen ambivalentti sen suhteen.

Meillä nainen kyllä sotkee enemmän kuin mies ja mies siivoaa enemmän kuin nainen. Se johtuu taas vain siitä, että minä en ärsyynny sotkuisesta kodista toisin kuin mies :P

Jos feminismi tarkoittaa sitä, että elää selibaatissa, tai sitten suhteessa käy duunissa, kyttää jokaista pennosta ja ihan periaatteesta on duunaamatta sitä mitä rakastaa - ruuanlaittoa ja kirjoittamista ja koiranulkoilutusta, nou tänks.

1/6/05 18:08  
Anonymous Anonyymi said...

Feministin kommentissa jäi ihmetyttämään, eikö feminismi tosiaan hyväksy sitä, että alemmasta sosiaaliluokasta tuleva nainen seurustelee ylemmän sosiaaliluokan miehen kanssa. Onko se automaattisesti huono asia?

Mies

2/6/05 08:57  
Blogger Veloena said...

Naah Mies, olettaisin feministin olleen huolissaan siitä, että mies elättää naisen ja että tästä seuraisi jotain pelottavaa (kuten seksi sitä oikeasti haluamatta; tästä tosin todettakoon, että meillä sellaista tilannetta ei ole vielä tullutkaan eteen; ei tässä eikä muissa suhteissani - minun kokemukseni mukaan naiset pitävät seksistä miehiä enemmän. Otokseni on toki aika pieni.)

Ehkä olen väärässä, feministi ehkä itsekin tulee tänne kertomaan asian. Joinain vuosina asia on mennyt toisinkin päin eli Kissa on ollut kotona enemmän kun meikäläinen. Tällä hetkellä ongelmana on se, että kaikkiin työhakemuksiini on tullut kieltävä vastaus ja olen siten toistaiseksi "tuomittu" "kurtisaaniksi", ainakin 14.6. saakka, jolloin paperini yliopistolta ulos ottavana voin marssia työkkäriin. En tuen takia, vaan siksi, että sieltä saa työllistymistukea, jolla duuniakin voisi saada, jopa ihan säällisestä paikasta.

Mitä eri varallisuusluokkiin tulee, suomalaiset tunnetusti inhoavat muiden kansojen tavoin nousukkaita. Kaipa olisin minäkin mieluiten syntynyt perheeseen, jossa roikkuu Halosia ja Daleja seinillä, mutta kun en syntynyt, niin minkäs teet. Ei sellaisesta kannata katkeroitua eikä piitata, pitää ottaa elämän eväät, napsia lisää matkan varrelta ja koettaa rakentaa niistä mahdollisimman kotoisa pieni pesä.

Luultavasti en kyllä osaa selittää kovin hyvin feminismiä, koska yleensä itsensä saumattomasti ja vakaasti feministiksi mieltävät ihmiset saavat seurassani otsaansa keltaisen kuplan... itse asiassa kyllä luulen sen johtuvan siitä, etten täytä heidän käsitystään jostain nykynaisen (?) roolista, sellaisesta kuin vanhempiemme sukupolvella oli: kumpikin käy töissä (ja sen lisäksi nainen tekee kotityöt melkein joka huushollissa, vaikkei siitä mainitakaan), tärkeää on se, että kummallakin on oma pankkitili jne. Minusta kun ne ovat vain sellaisia järjestelykysymyksiä, joista saattaa olla toki apua paskassa suhteessa (mies ei pelaa ruletissa veke kirjastossa istuttuja rahoja) mutta hyvässä suhteessa en pitäisi muotoseikoista ehdottomasti kiinni. Jos joku kokee ne tärkeiksi, mikä ettei. Mutta itse en koe. Luulen pitäväni puoleni kyllä muutenkin.

Tunnen naisia, jotka vaativat miehen tarjoavan aina ruoan ja juoman, ja naisia, jotka raivostuvat, jos heille koetetaan tarjota. Ääripäät eivät vaikuta kovin viehättäviltä tässäkään asiassa.

2/6/05 15:32  
Anonymous Anonyymi said...

Nimimerkki "-feministi" taitaa olla mies. Perinteisestihän naiset hahmottavat holistisesti kokonaisuuksia, miehet taas pilkkovat niitä putkinäköanalyyseillään ;-)

joakim

2/6/05 21:47  
Anonymous va said...

Minua alkoi vaivaamaan feministin kirjoitus, mistä seuraavassa kritiikkiä. Kritiikkiä ensin muotoseikoista, ja ehkä sitten lopuksi seuraa jotain sisällöllistä. Nämä asiat ovat sinänsä hyvin mielenkiintoisia.

Minusta ei toisten parisuhdetta tulisi alkaa julkisella foorumilla ruotimaan ja kaulimaan. Kysymykset ovat yleisiä, mutta miellään niiden käsittelyä ei tulisi tehdä yhden nimetyn henkilön kautta. Tässä on lisäksi sellaista epäsuhtaa, minkä hyödyntämistä tulisi välttää, että toinen osapuoli on julkistanut omaa elämäänsä netissä ja toinen taas ei. Lisäksi tulisi osoittaa hienotunteisuutta sanavalinnoissa. Ihmiset voivat itse olla paljon värikkäämpiä sanakäänteissään, mutta on sanoja joiden käyttöä ulkoapäin tulisi välttää, niinkuin vaikka sanan kurtisaani ollessa kyseessä, jota käytetään rahvaanomaisemmissa muodoissa myös haukkumasanana.

Ja sitten sitä sisältöä.

1) Näkisin niin, että on hyvä että parisuhteessa kumpikin osapuoli pääsisi toteuttamaan itseään omien taipumustensa mukaisesti, riippumatta sukupuolesta. Jos mies tai nainen haluaa hoitaa kotia, niin ok, tai jos mies tai nainen haluaa tehdä uraa, niin ok.

2) Kannatan taloudellisten seikkojen suhteen sitä, että sekä mies että nainen voisivat olla toisistaan taloudellisesti riippumattomia. Jos toinen jää tekemään kotitöitä ja toinen tekee rahatöitä, niin vuosien päästä kannatan taloudellista kompensaatiota kotiin jääneelle eron sattuessa, sekä tätä ennen yhteisiä rahoja että omaisuutta kohtuullisessa määrin.

3) Lähtökohtaisesti voisi ajatella niin, että nerous on jakautunut sukupuolesta riippumatta. Miehet eivät ole naisia enemmän neroja, eli nerous menee parisuhteissa tasan.

Vielä yksi yksinkertaistettu poiminta: "Mies elättää, nainen maksaa seksillä." Tämä on mielestäni sukupuolittunut ilmaus. Voisi sanoa myös toisinpäin, että "Mies maksaa seksillä ja ahkeralla työskentelyllä, jotta pääsee elämään naisen, tämän ihanan olennon, kanssa parisuhteessa." Sinänsä kaupallisten termien viljely ei tässä yhteydessä tunnu niin kivalta. Ehkä sen huomaa vielä paremmin siitä, että jos puhutaan kaupallisin termein äidin ja vauvan välisestä suhteesta. "Äiti maksaa maidolla vauvan hiljaiseksi." . Auts.

Toteaisin vielä lopuksi, että taloudelliset tekijät ovat erittäin merkittäviä. Taloudellinen eriarvoisuus on riski kahta kautta. Toisaalta se ruokkii riskiä, että vahvempi osapuoli painostaa heikompaa osapuolta, toisaalta painostustilanteessa heikomman osapuolen on vaikeampi pitää puoliaan. Ja sitten on vielä taloudellisten tekijöiden ajallinen luonne, taloudellinen ero raksuttaa väsymättä yli vuosien.

2/6/05 22:18  
Anonymous Anonyymi said...

"Feministin" kommentti voidaan laskea kateellisen sivusta seuranneen ilkeilyksi ja vetää vessanpöntöstä alas.

-homppeli

2/6/05 23:31  
Anonymous Anonyymi said...

Nuo ihmettelemäsi "oletteko tänään auki" -puhelut tulivat mieleeni perjantaina humanistisen tiedekunnan opintotoimistossa. Kolme päivää ilmoittautumisaikaa lukuvuoden viimeiseen publiikkiin, ja siellä on ovessa lappu, että puolestapäivästä lähtien kiinni, henkilökunta koulutuksessa! Mä olin arponut että menenkö sinne ennen kampaajaa vai kampaajan jälkeen, no, onneksi menin ennen kampaajaa ja ehdin ajoissa (tosin joudun menemään uudestaan). Sanoin että olisivat voineet laittaa nettiin tästä varoituksen, virkailija - se blondi vanhempi keski-ikäinen - tylyili vastaan: "Niin varmaan olisi voitu laittaa." Aha. Just joo.

Että kyllä mä taidan jatkossakin oikein tärkeinä päivinä ainakin soittaa ja tarkistaa aukioloajat. Ja jos täältä Järvenpäästä lähtee varta vasten johonkin, niin kyllä mä tarkistan. Sorppa!

Hanna G
lähes maisteri minäkin - tänään korjasin vielä joitain kirjoitusvirheitä siihen kirjastoon menevään graduun

6/6/05 00:02  

Lähetä kommentti

<< Home

<