25.2.06

Bilestysneuroosi

Hemmetin hemmetti sinua, kun et voi sanoa, laitanko housut vai hameen!

Tähän mennessä mielipiteensä on lausunut kaksi henkilöä, josta toinen sanoo itse pistävänsä housut ja toinen ilmoittaa että hame on aina parempi, etenkin naisellisiin kenkiin yhdistettynä. Kieltämättä sääret taitavat olla paras puoleni. Ehkä vähän lihaksikkaat, naiseksi. Mutta enhän toki voi koikkelehtia juhlissa kengin. Minähän murskaisin muiden varpaat. Sitä paitsi jokaisen varpaani tyvinivelessä on kuluma kiitos tanssiharrastuksen - korkokengissä olen lähemmäs rampa ja vaikka osaankin siitä huolimatta kävellä niillä ja tanssiakin, hymyni on silloin pelkkää tanssitytönhymyä, joka sulkeistaa kulumien kivun siihen saakka, ettei sitä enää voi kestää ilman itkua.

Jeesus nämä bilestysneuroosit ovat kammottavia. Kuuntelen Björkiä ja koetan latautua juhlatunnelmaan. Ei ole ketään joka toistaisi kyllästymiseen saakka olet kyllä ihan tarpeeksi kaunis. Traumani ovat omalaatuisia: vaikka muuten uhkunkin tyytyväisyyttä siihen, että toisin kuin äitini ja siskoni en kärsi syömishäiriöistä, bilestysaamuna saan akuutin kehonkuvakompleksin. Minut on kasvatettu uskomaan, että kauneus on naisen tärkein ominaisuus, ja vaikka en uskokaan tuohon henkilökohtaisesti ja tietoisesti, havaitsen tuon uskomuksen kyllä piilovaikuttavan useammin kuin kerran jonkinlaisissa normeissa siitä, miten näytän hyvältä ja miten en.

Herranjumala, minulla on maha ja jenkkakahvat ja kaksoisleuka ja silmäpussit... äiti, anteeksi, en ole huoltanut itseäni riittävän hyvin. Lupaan tästälähin liikkua ainakin kaksi tuntia päivässä ja syödä pelkkiä porkkanoita ja salaattia ja soijajugurttia. Haluaisin ampua sen, joka on keksinyt suklaan ja korvapuustit. Kahdessa varpaassani on lisäksi kovettumat steppikengistä. Se joka sanoo minua keijukaisennäköiseksi saisi hankkia vahvemmat silmälasit, totean tänään peilin edessä. Tänä aamuna olen vähintään neljänkymmenenviiden. Yhdistettynä juttujeni roisiuteen tämä tarkoittanee, että selibaattini jatkuu hamaan horisonttiin saakka.

Ainoa, mikä minua lohduttaa tässä tilassani, on se, että tiedän muiden kärsivän vastaavaa neuroosia. Ei ehkä näin vakavasti, mutta pienemmissä mittakaavoissa. On kummallista, että miehet saavat olla vatsakummullisia, heikkoja ja jopa typeriä, mutta naisten on oltava huoliteltuja, trimmattuja ja salamanteräviä intuitikkoja mutta samalla pikkutyttöjä, jotka kihertävät. Helvetin rasittavaa, vaikka itse nuo normit asetammekin. Ratkean vulgaarifeminismiin silkasta itsesäälistä. Mutta vain hetkeksi... sitten suutun ja kasaan läjään välineet: silmämeikin pohjustusvoide, valokynä, kosteuttava naamio, kuorintavoide, kosteusvoide, meikkivoide, kaksi eriväristä rajauskynää, puuteri, luomiväri, huultenrajauskynä, huulivoide, huulikiilto, jätä hiuksiin -hoitoaine, korvakorut, kaulapanta, parfyymilöljy, gillette venus -ajoterä, geelisuihke, kasa papiljotteja ja niin edelleen.

Tänäänkään en aio edistää sukupuoltenvälistä sotatilaa vaan rakentaa rauhaa ja silloittaa ymmärrystä.

Muistutan itseäni vielä kerran, että minulla on ylempi akateeminen loppututkinto aika älyllisestä aineesta, vaatekokoni on kolmekymmentäkuusi, painoindeksini normaalipainon alarajaa, ja että minulta kysytään edelleen Alkossa paperit. Ei tässä mitään hätää pitäisi olla. Mutta ehei, tänään olen pissis siitä huolimatta, että huomenna nauran tälle kaikelle aivan kippurassa, darrahysteriassa.

Hieman minua kyllä huolestuttaa se, että postin tuomassa S-osakkaan lehdessä kerrotaan, että napapaita ja lantiofarkut ovat yhdistelmänä täysin out. "Naisellisia muotoja korostetaan liehuvin helmoin ja pienten jakkujen istuvin leikkauksin. Mielikuvitukselle jätetään tilaa, vaikka sitten babydollissa." On turhaa huomauttaa, että jakuissa ja babydolleissa näytän lähinnä pöhötaudista kärsivältä puolijoukkueteltalta. Ja että minua raivostuttaa, että juuri sinä päivänä, kun viimein löydän Miss Sixtyn oikein pissikset lantiofarkut, jotka istuvat hienosti, UFFin kahdesta euksusta, ne ovatkin heti out. Olisi pitänyt arvata, että siksi niitä alkaa löytyä UFFista. Mutta ne ovat kyllä aika mukavan näköiset päällä.

Selvähän se, olen ultimate passé. Vitut siitä. Ehkä silmäpussini ja täysin out -tyyli stemmaavat hyvin yhteen.

Tietenkin kirjoitan tämän vähän ketunhäntä kainalossa. Mutta se häntä on todellinen. Olen kuullut kotona liian monta kertaa valituksen, miksen voi pukeutua kauniisti, miksen voi keskittyä enemmän siihen, miltä voisin näyttää jos vain vähän viitsisin, vain pari varttia päivässä, sinulla on kauniit sääret ja kauniit kasvot, mikset käyttäisi niitä, eivät miehet välitä siitä, mitä sinä olet lukenut, lukeminen turvottaa silmiä, minä haluan tulla näkymättömäksi, en jaksa sitä, että tunnen itseni rumaksi ja kömpelöksi, mutten myöskään sitä, että äijät lirkuttavat kuin täysin aivottomalle, äläkä ainakaan kirjoita miltä sinusta tuntuu, koska sen jälkeen kaikki vihaavat sinua, onko sinun oltava aina noin negatiivinen.

Muistan äkkiä, mitä kirjeessä Sao Paolosta kirjoitettiin: Ajattele joka aamu, että tänään on joulu. Ajatellen, miten hirvittävää jouluisin on, pönötystä ripsiväristä tönkkönä ja huulikiillosta tahmeana, ruoasta pahoinvoivana, tahtoisin unohtaa koko neuvon.

Hitto vie, bilestysneuroosi iskee täydellä voimalla ja lurun seiniä pitkin. Onneksi sentään Ilves on luvannut vesijuosta kanssani. Vesijuoksu nostaa endorfiinitason, turvotuskin ehkä katoaa - kuinka ollakaan bilestysaamuina on AINA turvotusta, vai pitäisikö sanoa aina neuroosi, tavallisesti en niin kovin vahdi, olenko turvonnut - olen hetken voittamaton, voin nukkua päiväunet ja alkaa sitten tursottaa naamaani kaikenmaailman värejä tuosta kosmeettisesta arsenaalista, jotta tuntisin itseni edes tilkan verran äidilleni kelvoksi tyttäreksi. Järjestää hiuksia, jotka sekaantuvat ensimmäisessä tanssissa kuitenkin.

Olen sentään oppinut jotakin kymmenessä vuodessa. Enää en mene bileisiin silkkisessä yöpaidassa, joka on sensuaalisuuden huippu. Hipellän punaista niukkaa satiiniyöpaitaa mutta sitten muistan että olen kuitenkin jo yli kolmekymmentä. Jotain hävittävää minullakin sentään näyttää olevan: henkinen kypsyys. En suostu luopumaan hankitusta kokemuksesta. Jos menee satiiniyöpaidassa bileisiin, saa loppuillasta vastata aika usein kysymykseen, onko tuo oikeasti sun yöpaita. En tänään taida jaksaa. Nyt tuskailen enää pitsisen hamosen ja lantiofarkkujen välillä.

Niin että kummat laitan?

Tämä ei ole retorinen kysymys, vaan kaipaan aidosti apua asun valintaan. Kerrohan mielipiteesi, darling, kun kerran tänne eksyit.

20 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Itse käytän vain ja ainoastaan housuja, oli bileet tai ei, mutta sinuna käyttäisin bileissä vain ja ainoastaan hametta. Se sopii sinun sädehtivään tanssityttöpersoonaasi hyvin. Paidaksi valitsisin jonkin niukahkon, kuitenkin satiiniyöpaitaa siveämmän, paitasen. Jostain kumman syystä näen silmäin eessä kaksi yhdistelmää: musta paita ja tummanpunainen hame tai tummanpunainen paita ja musta hame. Viimeisessä yhdistelmässä kengät jalassasi ovat punaiset. Molemmissa varianteissa huulesi ovat syvänpunaiset ja hiuksesi auki valtoimenaan.

Onnellista bileiltaa!

25/2/06 11:23  
Anonymous Anonyymi said...

Hameen.

25/2/06 11:53  
Anonymous eve said...

täydellisen epärunollisesti äänestän mukavuuden puolesta: housut. mitä siitä, vaikka olisikin totaalisen out. suurin osa ihmisistä on totaalisen out jokatapauksessa suurimman osan aikaa. ja sitäpaitsi housujen kanssa voi käyttää kenkiä, joiden kanssa ei tunne oloaan akuutisti murhatuksi.

25/2/06 12:25  
Anonymous Anonyymi said...

Koska kirjoitit, että housuissa on parempi tanssia ja hameessa näyttäisi vain hyvältä äänestän housuja. Riippuu tietysti mielialasta haluaako tanssia vai myös näyttää hyvältä ja tehdä tanssimisen lisäksi jotain paikallaoloa vaativaa.

Ja voi sääret näyttää hyvältä housuissakin.

Valitsit kumman vaan, toivotan viihtyisää iltaa!

25/2/06 12:42  
Blogger LL said...

Voi ja kun sinähän olet niin kaunis. Laita säkki päähän ja ole illan kuningatar. Ja miksi ei sisäkenkiä?

25/2/06 13:15  
Blogger Hurina said...

Tsiisus Veloena, tästähän tulee paineita, kun lukee näitä juttujasi! Mietit bileitä jo eilen ja nyt sitten tänään. Minä istun täällä karvatöppösissäni villatakki päällä eikä minulla ole hajuakaan siitä, mitä laitan illalla päälleni (jos uskaltaudun paikalle, toisaalta tämä sinun kirjoittelusi jotenkin vähentää paineitani ;)), mitä juon tai mitä syötävää sinne voisi tuoda.

Minusta sillä ei ole mitään hevon helkkarin väliä, onko joku muodissa vai ei. Unohda sellaiset! Miehet pitävät yleensä minihameista, jos haluat heitä miellyttää, mutta itselläni on varmempi ja luontevampi olo housuissa. Joten siinä mielessä valitsisin mielialan mukaan. Myös ilman lämpötila kannattanee huomioida. Jos olisin sinä, laittaisin siis housut.

Ja kuten LL jo sanoikin, niin sinä olet kaunis, joten älä surehdi! :)

Ai niin, ja jos tulen, niin minulla on aika raju kokoelma vanhoja kasetteja, joita voisin tuoda. Mm. Sabrinan ja Samantha Foxin kasetit, sikäli kun paikan päältä löytyy kasettisoitin (löytyyköhän?) Muita toiveita? ;)

25/2/06 13:49  
Blogger Hurina said...

Tuli muuten vielä mieleen, että kuinkahan ilahtunut tuo muu vieraskunta olisi tuollaisesta musiikista? ;) Minulla ei ole mitään käsitystä siitäkään ketä sinne tulee! En tunne ketään.

25/2/06 13:52  
Blogger Sedis said...

"Haluaisin ampua sen, joka on keksinyt suklaan ja korvapuustit."

Et onnistuisi. Me hyppäämme väliin.

25/2/06 14:18  
Anonymous Oola said...

Itse olen hametyttöjä, pienen mutta naisellisen kroppani takia en ikinä löydä sopivia housuja, joten pakko tyytyä hameisiin.
Hame on tanssiessa loppujenlopuksi kevyempi ja mukavampi päällä. :)

-Oola

25/2/06 14:52  
Blogger Veloena said...

Kiitos kiitos. Tosin äänet jakautuvat edelleen aika tasaisesti - mutta Ilves, tuo sentään vaatesuunnittelijaksi kouluttautunut ihana vesijumalatar, sanoi: se pitsinen minihame tietysti. Joten here we go can can.

Hame.

Halauksia kaikille äänestykseen osallistuneille.

Itse asiassa, Sedis, ei tarvitse pelätä. En ole väkivaltainen ja oikeastaan söimme Ilveksen kanssa korvapuustin nytkin puoliksi kun neuroosini hellitti hänen ihanan suopeassa seurassaan...

Ei minulla ole mukavaa punaista paitaa joten tullen kokomustissa. Huuleni ajattelin kyllä punata mutta hiukset avaan vasta tanssia varten...

haluan nutturan JA avohiukset JA AION OTTAA KUMMATKIN.

HURINA - Sinähän tulet!!!

25/2/06 15:08  
Anonymous tea said...

Hei kuule, tajua, että se, miten sä koet itsesi jossakin itsekriittisyyden hetkessä, ei kerro juuri mitään siitä, miten muut mahdollisesti sut kokevat. On edelleen ihmisiä, jolle sä olet aivan überkeiju, vaikka sä näkisit peilistä ainoastaan silmäpusseja ja jenkkakahvoja.

En ymmärrä hameista mitään, kannatan siksi farkkuja, varsinkin, jos ne ovat uudet ja siksi vähän kiinnostavammat ja kivemmat. Farkut jee, niissä on aina niin hyvä varma olo. (Jos kuitenkin jokin yllättävä "minun jumalaiset sääret"-moodi (mistä en myöskään tiedä mitään :P) iskee, niin siinä tapauksessa pitää laittaa hame.)

25/2/06 15:16  
Blogger Veloena said...

No jaa, taidan suhtautua sääriini lähinnä pragmaattisesti kuten tanssitytön kuuluukin.

Ongelmahan siis on juuri se, että kun normaalisti riittää, että suhtautuu kehoonsa käyttöliittymänä jonka kautta jalkautua maailmaan, bileissä se pitäisi jotenkin somistaa katseiden kohteeksikin.

25/2/06 15:46  
Blogger Mikko Moilanen said...

Hmm, mielenkiintoinen kysymys: "Mitä laitan päälle, laitanko hameen vain housut?" Olen myöhässä, kysymys on vanhentunut, joten voinen sanoa mielipiteeni. Jos olisit minulta kysynyt, niin olisin sanonut, että älä laita päälle mitään, sillä kauniimpaa olisi, jos päästäisit - oi kultainen - sisäisen kauneutesi valloilleen. Mutta ulkona on kylmä. Hame kuuluu kesään. Talvella on luonnollista pitää housuja.

26/2/06 02:21  
Blogger Veloena said...

Jeesus, Mikko Moilanen. Sinä se sitten osaat olla morbidi. Vai että sisäinen kauneus, enpä ole pitkiin aikoihin kuullut mitään yhtä hassua. Mutta kellon onkin 5.59 ja olen juuri tullut kotiin, HAMEESSA.

Esittelin bileissä Hurinalle mikrosortsit hameeni alla jalat kattoa kohti ja tanssin sukkahousun sukkaosat puhki.

Mutta kotiin palasin yksin, damn.

26/2/06 05:57  
Blogger Marimba said...

Pahus. Täältä käsin olen aina jälkijunassa.

Olisin äänestänyt hametta. Lyhyttä ja tyköistuvaa. Ehkä skottikuvioista. Hyvin kuitenkin valitsit :)

Yläosaan olisin, jos olisin helsinkiläinen, ehdottanut jotain hörsellystä, kuten valtava pitsihuivi, jota sheikata tanssiessa, ja sen alle olisin vinkannut yksinkertaisen pitkähihaisen paidan.

Jos olisin helsinkiläinen, olisin vielä kehottanut tuulettamaan neuroosit pois ylimmästä kerroksesta tarpeeksi rankalla heavymusiikin luukutuksella valmistautumisen aikana. Sitten lyhyt oraalimeditaatio pimeässä jollakin lempiruualla tai -juomalla (vain suullinen!) ja menoksi bilestämään. Siis jos olisin ollut helsinkiläinen.

26/2/06 20:02  
Blogger Mikko Moilanen said...

Sisäinen kauneus hassua samalla kun ulkoinen kauneus on selviö???

27/2/06 11:40  
Blogger Veloena said...

Hyvänen aika, Mikko, olenkohan lukenut viestisi väärin. Minä kun tajusin niin, että ajattelit, että minun pitäisi mennä juhliin ALASTI jotta sisäinen kauneuteni näkyisi...

Ei kai se sisäinen kauneus minun kohdallani ole mikään ongelma. Se on itsestäänselvyys, rakastanhan maailmaa, ulkoinen kauneus sen sijaan ei. Sisäisessä kauneudessa minulla on paljon vähemmän jenkkakahvoja ja löysää. Sitä olen kuitenkin jumpannut niin paljon ahkerammin.

Siitä en olisi huolissani, ainakaan BILEympäristössä. En osaa edelleenkään olla katkera, vihainen tai mustasukkainen. Kissankin kanssa kommunikoin ihan luontevasti ja minusta oli mukavaa nähdä hänet enkä oikein ymmärtänyt kun ihmiset kauhistelivat, että eikö ole hirveää olla exän kanssa samoissa bileissä.

En aina oikein tajua, miksi jonkin asian pitäisi olla kamala. VOi kyllä ollakin, että olen sittenkin sisäisesti hirviö.

27/2/06 21:06  
Blogger Marimba said...

Hilviö. Mul.

27/2/06 23:07  
Blogger Mikko Moilanen said...

No olihan tuo hieman vaikeaselkoisesti kirjoitettu. Oli hieman hassua, että millaisen ongelman nostit vaatteista, vaikka tärkeämpää kai olisi se, että voisit olla mieleltäsi vapaa ihminen. Se olisi ollut kaunista. Toisin sanoen, pyysin sinua unohtamaan vaatteet ja olemaan lumoava ja kaunis oma itsesi, en pyytänyt olemaan laittamatta mitään vaatteita päälle :)

(Vaatteet rajoittaa, alastomana voi tuntea itsensä vapaammaksi, mutta vaatteista voi olla välittämättä.)

28/2/06 00:16  
Blogger Veloena said...

(Vetää mumisten pannumyssyn päähänsä...)

Sori. Tosiaan ei tullut edes mieleen tuollainen tulkinta.

Tässä sen nyt juuri näkee mitä alkoholi aivoille tekee. Tuo oli kyllä tuollainen femppauskirjoitus, josta joka ikinen nainen on takonut mua selkään ja joka ikinen mies ollut että ihan mitä häh vittuu.

Kas tuollaista on tulla naiseksi ilta kerrallaan, aargh.

No varmasti voisin olla välittämättä siitä, jos kävisin useammin bileissä. Mutta niitä on niin harvoin, kun en ole tottunut käymään baarissakaan, että ehkä sitten tilanteen outous saa paniikin partaalle.

Nuo taitavat nimittäin olla TOISET bileeni ei-suhteessa viimeisen yhdentoista vuoden aikana. Joten armoa. Kyllä mä vielä opin olemaan neuroilematta...

Mua kyllä huvittaa edelleen oma vulgaaritulkintani M Moilasen kiltistä kehotuksesta... tyypillistä miss V touhua laskuhumalassa olla ihan et oho, täällähän ollaan hurjina :D

28/2/06 03:01  

Lähetä kommentti

<< Home

<