Säädyllinen ja säyseästikäyttäytyvä neiti-ihminen
Tänään olen säädyllinen ja säyseästikäyttäytyvä neiti-ihminen. Siltä varalta, että sinäkin haluat tulla sellaiseksi, kuvaan päivääni. Matki tuosta, varasta vapaasti käytösmallit.
Rehentelen sähköpostilla laulavani vesijuoksualtaassa Kuului laulu enkelten, vaikken osaa laulaa. Jouluun on enää seitsemän kuukautta ja risat. Matkallelähtööni ilta ja kaksi vuorokautta. Keskiviikosta sunnuntaihin katoan.
Katoan kuin tuuttuuttuut puhelimesta kun luuri viedään toiseen huoneeseen. Olen varattu auringolle, ilolle ja bikinipinnallisuudelle.
Joku on sammuttanut lämpöpuhaltimen, ja on pakko kiskoa twinsetin takki päälle. Paita alla ei ole kaksonen, vaikka sekin musta. Unikkohameen helma takertuu ketjusuojukseen, vaikka hameverkko estääkin sitä ujumasta pinnoihin. Pyörässä on edelleen talvirenkaat. Sopivaa olkihattua ei löydy, vaikka kokeilen päähäni jokaisen jotten enää näytä meetvurstipizzalta kuvissa. Lohdukseni ostan siemeniä kolmellakympillä. Kasvien siemeniä, siis. Eilisen iltataivaan vauvansininen ei vielä ole tärskäyttänyt minua hormonaalisesti siihen malliin, että ryhtyisin tositoimiin minkään eläinlapsien suhteen.
Olen vain muuten hieman pahalla päällä kun en saa olla pihalla.
Makasiinit ovat palaneena paljon hienommat, huomaan ohiajaessani. Ehkä muutkin rumat rakennukset pitäisi yksinkertaisesti käristää niille sijoilleen? Makasiinien katto olikin turhan raskas rakenne. Raunioina kaikki näyttää paremmalta. (Olen käynyt sennimisen kurssinkin yliopistolla, The Aesthetics of Ruins. Eläköön humanistinen tiedekunta!) Paitsi meikäläisen kotitalo on ihan hyvä tuollaisenaan. Nimittäin jos mallinukke palaa, läski tummuu. Tummuu se muutenkin, ainakin jos pouta jatkuu ja jaksan lyhentää helmaa. Pakko kai onkin, nyt kun siinä on reikä keskellä unikkoja.
Töissä, jotka alkavat kello 15.30, silmissä piiputtaa jo. Muistan, että olen syönyt tänään vasta yhden omenan ja puolikkaan korvapuustin. Teen suuren lautasellisen kauralesepuuroa, pelastun. En pure yhtään asiakasta.
Nauran ties monetta kertaa erään tiedoston otsikolle "hampaan paasiainen".
Entropia päässäni kasvaa.
Rehentelen sähköpostilla laulavani vesijuoksualtaassa Kuului laulu enkelten, vaikken osaa laulaa. Jouluun on enää seitsemän kuukautta ja risat. Matkallelähtööni ilta ja kaksi vuorokautta. Keskiviikosta sunnuntaihin katoan.
Katoan kuin tuuttuuttuut puhelimesta kun luuri viedään toiseen huoneeseen. Olen varattu auringolle, ilolle ja bikinipinnallisuudelle.
Joku on sammuttanut lämpöpuhaltimen, ja on pakko kiskoa twinsetin takki päälle. Paita alla ei ole kaksonen, vaikka sekin musta. Unikkohameen helma takertuu ketjusuojukseen, vaikka hameverkko estääkin sitä ujumasta pinnoihin. Pyörässä on edelleen talvirenkaat. Sopivaa olkihattua ei löydy, vaikka kokeilen päähäni jokaisen jotten enää näytä meetvurstipizzalta kuvissa. Lohdukseni ostan siemeniä kolmellakympillä. Kasvien siemeniä, siis. Eilisen iltataivaan vauvansininen ei vielä ole tärskäyttänyt minua hormonaalisesti siihen malliin, että ryhtyisin tositoimiin minkään eläinlapsien suhteen.
Olen vain muuten hieman pahalla päällä kun en saa olla pihalla.
Makasiinit ovat palaneena paljon hienommat, huomaan ohiajaessani. Ehkä muutkin rumat rakennukset pitäisi yksinkertaisesti käristää niille sijoilleen? Makasiinien katto olikin turhan raskas rakenne. Raunioina kaikki näyttää paremmalta. (Olen käynyt sennimisen kurssinkin yliopistolla, The Aesthetics of Ruins. Eläköön humanistinen tiedekunta!) Paitsi meikäläisen kotitalo on ihan hyvä tuollaisenaan. Nimittäin jos mallinukke palaa, läski tummuu. Tummuu se muutenkin, ainakin jos pouta jatkuu ja jaksan lyhentää helmaa. Pakko kai onkin, nyt kun siinä on reikä keskellä unikkoja.
Töissä, jotka alkavat kello 15.30, silmissä piiputtaa jo. Muistan, että olen syönyt tänään vasta yhden omenan ja puolikkaan korvapuustin. Teen suuren lautasellisen kauralesepuuroa, pelastun. En pure yhtään asiakasta.
Nauran ties monetta kertaa erään tiedoston otsikolle "hampaan paasiainen".
Entropia päässäni kasvaa.
Halaus,Veloena at 18:30
2 Comments:
JHOO! rauniot ovat melkein kauneinta mitä ihimiskunta on saanut aikaan.
Suomessa valitettavasti hyviä on niin vähän :/
Ja sehän on selvää, että mikä tahansa näyttää paremmalta palaessaan. Vaikka se oma koti. Ihan niinkuin puhtaasti kauneutta arvioitaessa siis, yhteys todellisuuteen ei tuossa tapauksessa vältsyyn miellyttäisi.
Nii aivan.. makasiinien tärkein merkitys ei ollut niiden ulkonäkö vaan se kansalaistoiminta. Vaikka olivat ne minun mielestäni kauniit.
Todella sääli että ne poistuvat ja radanvarsi täyttyy jollain kauheilla bisneskiinteistöillä.
Lähetä kommentti
<< Home