Salapoliisitosibloggaus
Pitäisi jo nukahtaa, mutten pysty. Talvenyliasuntoni vuokraemäntä ei ole edelleenkään hakenut asuntonsa avaimia. Hänen piti tulla takaisin 1.4. mutta mitään ei ole kuulunut. Ajattelen, että onhan hänellä äiti, kyllä äiti huolestuu sitten, kun parhaaksi näkee.
Illalla tanssitunnin jälkeen soi puhelin. Se on vuokraemännän äiti, joka toivoo minun kuulleen Aasiassa yksin matkaavasta tyttärestään jotakin. En osaa sanoa muuta kuin että viimeinen merkki vuokraemännästä on hänen Flickrinsa kuvat kapisista koirista Intiassa pari viikkoa sitten ja että minäkin olen jo miettinyt poliisille soittamista.
Lupaan selvittää asiaa, ehkä entinen poikaystävä, jolla vuokraemännän koira on hoidossa, on kuullut jotakin. Saan selville poikaystävän numeron yhdellä hyvin kohdistetulla puhelinsoitolla ja lähetän numeron edelleen vuokraemännän äidille. Tästä eteenpäin mysteeri painuu pimentoon osaltani. Mutta varmasti saan kuulla jotakin lisää jossain vaiheessa, sillä asunnon avaimet ovat edelleen minulla.
Leipä, jonka ostin kaappiin ja jääkaappiin ostetut tervetuliaisruoat eivät taida olla enää parhaimmillaan. Pitänee mennä siivoamaan ne pois jokin päivä. Ja kohta pölykin on laskeutunut kaikille pinnoille, jotka niin huolellisesti pyyhin jättäessäni Tähtitorninmäen maisemat taakseni. Ei nukuta, olen ystävästäni huolissani.
Intiaan katoaminen kuulostaa kovin helpolta ja peruuttamattomalta.
Illalla tanssitunnin jälkeen soi puhelin. Se on vuokraemännän äiti, joka toivoo minun kuulleen Aasiassa yksin matkaavasta tyttärestään jotakin. En osaa sanoa muuta kuin että viimeinen merkki vuokraemännästä on hänen Flickrinsa kuvat kapisista koirista Intiassa pari viikkoa sitten ja että minäkin olen jo miettinyt poliisille soittamista.
Lupaan selvittää asiaa, ehkä entinen poikaystävä, jolla vuokraemännän koira on hoidossa, on kuullut jotakin. Saan selville poikaystävän numeron yhdellä hyvin kohdistetulla puhelinsoitolla ja lähetän numeron edelleen vuokraemännän äidille. Tästä eteenpäin mysteeri painuu pimentoon osaltani. Mutta varmasti saan kuulla jotakin lisää jossain vaiheessa, sillä asunnon avaimet ovat edelleen minulla.
Leipä, jonka ostin kaappiin ja jääkaappiin ostetut tervetuliaisruoat eivät taida olla enää parhaimmillaan. Pitänee mennä siivoamaan ne pois jokin päivä. Ja kohta pölykin on laskeutunut kaikille pinnoille, jotka niin huolellisesti pyyhin jättäessäni Tähtitorninmäen maisemat taakseni. Ei nukuta, olen ystävästäni huolissani.
Intiaan katoaminen kuulostaa kovin helpolta ja peruuttamattomalta.
Halaus,Veloena at 23:29
5 Comments:
Eräs kaverini puukotettiin aikanaan Kolumbiassa ja kaikki muut kamat vietiin paitsi housut jalasta.
Sillä oli housun vyötärönauhaan ommeltu 3000$ matkashekkeinä ja kun sen verran tokeni, että pääsi liikkeelle, jatkoi matkaansa.
Hmm... eipä ollut kovin rohkaiseva kommentti tuo edellinen. Kamalaa tietty, jos on oikeasti käynyt huonosti, mutta toisaalta jotenkin kirjallisen romanttisen kuuloinen kohtalo.
Ehkäpä kyse on oikesati kuitenkin vain jostain ihan muusta. Siitä että aika kuluu hyvin ja on vielä paikkoja käymättä, tai ehkä on löytynyt joku mies.. mutta toisaalta, kai sitä silloinkin antaisi kuulua itsestään välillä?
Toivotaan parasta.
mä toivon todella kovasti, että ystävätär löytyy.
Hui. Toivottavasti asia selviää pian.
Se kuitenkin hengaa jossain rannalla ja bilettää. Samalla lailla mun kaveri "katosi" Intiaan kerran, oli kiirettä pitää hauskaa eikä ehtinyt ilmoittaa muille mitään viipymisestä. Huoli oli silloin meilläkin kova, ymmärrän kyllä.
Lähetä kommentti
<< Home