Aamustusta
Vuokraemäntä on löytynyt Saksasta, huh. Hänen äitinsä lähettää tekstiviestin. Voin vain kuvitella äidin helpotuksen. Mutta miksi ihmeessä vuokraemäntä ei ole Saksasta viestitellyt, kaipa yhteyksien sieltä luulisi toimivan? (Minä taas en uskalla olla päivittämättä, ettei joku tule ajatelleeksi, että suisidaalinen tyttörassu on kävellyt sporan alle. Vaikka en aiokaan tehdä sellaista, mistä muut sen voisivat tietää? Graduohjaajanikin sanoi hänet nähtyäni silloin kauan sitten: "Ai, sinäkin olet vielä hengissä?")
Olen jo pari päivää naureskellut sille ajatukselle, että jos suhteesta toipumiseen menee puolet suhteen ajasta, se tarkoittaisi, että yhdenyönjutusta pitäisi toipua keskimäärin puolessa päivässä.
Ja vielä kolmas sälä: kommenttilaatikossa pohdimme Codaqueenin kanssa tuota imperfektin epätäydellisyyttä ja perfektin täydellisyyttä. Alkuväristys oli, että imperfektihän se täydellinen vasta onkin, koska ei täydennettävissä - "juoksin" viittaa johonkin jo päättyneeseen - kun taas perfekti jonka täydellisenä pitäisi olla täysi, täydentämättömissä, sallii tekemällä täydentämisen - "olen juossut" on paljon avoimempi lisää juoksemiselle, tai ainakin minun kieli-intuitiossani siis näin. Mutta entäpä jos onkin niin, että täydellisyys tarkoittaisikin jotakin, jota voi täydentää, jatkaa? Että se ei viittaisikaan aikaviipaleeseen, valmiuden tilaan, vaan kehittymiseen, mahdollisuuksien avoimuuteen? Sellaisesta täydellisyydestä voisikin olla ideaaliksi.
Olen jo pari päivää naureskellut sille ajatukselle, että jos suhteesta toipumiseen menee puolet suhteen ajasta, se tarkoittaisi, että yhdenyönjutusta pitäisi toipua keskimäärin puolessa päivässä.
Ja vielä kolmas sälä: kommenttilaatikossa pohdimme Codaqueenin kanssa tuota imperfektin epätäydellisyyttä ja perfektin täydellisyyttä. Alkuväristys oli, että imperfektihän se täydellinen vasta onkin, koska ei täydennettävissä - "juoksin" viittaa johonkin jo päättyneeseen - kun taas perfekti jonka täydellisenä pitäisi olla täysi, täydentämättömissä, sallii tekemällä täydentämisen - "olen juossut" on paljon avoimempi lisää juoksemiselle, tai ainakin minun kieli-intuitiossani siis näin. Mutta entäpä jos onkin niin, että täydellisyys tarkoittaisikin jotakin, jota voi täydentää, jatkaa? Että se ei viittaisikaan aikaviipaleeseen, valmiuden tilaan, vaan kehittymiseen, mahdollisuuksien avoimuuteen? Sellaisesta täydellisyydestä voisikin olla ideaaliksi.
Halaus,Veloena at 09:59
7 Comments:
"Olen jo pari päivää naureskellut sille ajatukselle, että jos suhteesta toipumiseen menee puolet suhteen ajasta, se tarkoittaisi, että yhdenyönjutusta pitäisi toipua keskimäärin puolessa päivässä."
Minulla ainakin kestää nelin-kahdeksankertainen aika.
Eli t = 1/2 hC, jossa t on kokonaistoipumisaika, h on suhteen pituus, ja C on Cullmanin "vakio".
Muistan, kuinka vaikea näin suomalaisena oli oppia ranskan kielen passé composén ja imperfektin käyttöeroja. Opettaja selitti että imperfektiä käytetään silloin, kun tekeminen menneisyydessä on jotenkin jatkuvaa ja composéta sellaisista yksittäisistä tehdyistä asioista.
Niinkuin "oli kaunis ilma ja avasin ikkunan" tässä se ilman oleminen olisi imperfektissä ja ikkunan avaaminen passé composéssa.
Ehkä tässä onkin tosiaan kysymys siitä, että imperfekti muissa kielissä kuin Suomessa on todellakin epätäydellistä...
Nyt tarvittaisiin todellakin monikielitaitoista filologia!
etsi itsellesi mies,siis seuralainen,semmonen joka puree ja on kiltti
No mutta, miehellä ei aivan vähäisiä neuvoja olekaan... jaa-a, en tiedä sinusta, mutta minun kokemukseni mukaan tuollaisten miesten löytäminen ei ole kovin helppoa. Ja toiseksi, enpä osaa sanoa, kuinka kiintyä tällä erää. Olen tunnistanut kiintymisistäni Vaarallisen Kuvion, jota en mielelläni toistaisi ihan heti.
Ei kai ihminen voi vain päättää rakastua? Ei se niin käy. Ehei. On kyllä yksi mies, äärimmäisen viehättävä, mutta ei siitä tulisi mitään; hän toivoo vääriä asioita.
Eikä minuun ole helppo rakastua, siitä olen tähän ikään päässyt hyvin selville. En ole sillä tavalla alistuva, kiltti, sanaton nainen, minussa on liikaa iloa ja surua ehkä. En elä sovinnaisesti, olen köyhä ja tyytyväinen siihen, rakastan liikaa kasveja ja eläimiä, en katso teeveetä. Vaikea, vaikea otus.
No jos edes kiltti olisi, purra ei edes tarvitsisi. Olen vähän nyyhkis yksin mutta ehkä tämä tästä.
"Olen jo pari päivää naureskellut sille ajatukselle, että jos suhteesta toipumiseen menee puolet suhteen ajasta, se tarkoittaisi, että yhdenyönjutusta pitäisi toipua keskimäärin puolessa päivässä."
Tuossa minua kiinnostaa tuo, kuinka kauan on yhdenyön suhde?
Nuorna saattoi olla vuorokaudessa kolmekin "lyhytsuhdetta" joista toipumisajaksi sinun kaavallasi laskisin vähimmillään 40 minuuttia.
Uhhuh, tuo kaava ei ole minun, Hurinalta taisin sen kuulla. Ehhei, ei minun. Minun kokemuksieni mukaan suhteistahan ei toivu. Ikinä.
Lähetä kommentti
<< Home