Tutkimaton manner hieman tuikkien
Kas niin, kukaan ei uskalla analysoida minua sisustuksestani. Olisin kyllä suonut jonkun edes nurisevan siitä, etten malta pysyä poissa. Sillä olet varmasti huomannut, millaista on olla jonkun toisen kotona... tämän ollessa poissa. Vaikka edes vessassa. Sitä istuu ja katselee, työntää kädenselät reisien alle, on äkkiä tutkimattomalla mantereella.
Toisten kissojen ruokkiminen ja kukkien kasteleminen on vielä räjähtävämpää puuhaa. On suoriuduttava asunnosta ulos nopeasti, ettei tonkisi alusvaatelaatikoiden pohjia ja nuohoaisi kädellään kirjojen taustoja.
Nykyään ihmiset aloittavat puhelunsa: "En tiennyt, uskaltaako sinulle soittaa kun olen lukenut blogiasi ja..." Minulle uskaltaa soittaa. En itke puhelimessa ollenkaan. Itse asiassa, en ole itkenyt tänään lainkaan. Kaikki on hyvin. Olen vapaa. Olin jo palaamassa vanhoihin ongelmiini, mutten palaa.
Hetken jo luulin, ettei transsendessi ole mahdollista, ettei ole Diotiman portaita. Mutta kyllä ne ovat olemassa. Pitää vain katsoa, missä tuikkii, ja kiivetä.
Ryhdistäydyn oranssiksi. Katsokaas - savuavat lohikäärmeet kytevät edelleen. Kun ne leikkivät, ne saattavat silloin tällöin kiskasta vakavanpohtivan ilmeen ja lausua: "Kaikki leikki on leikkiä tulella olkihimmelimuseossa."
Oikeastaan tämä kuuluisi Elävien kirjaan. Mutta en luota dikotomioihin.
Toisten kissojen ruokkiminen ja kukkien kasteleminen on vielä räjähtävämpää puuhaa. On suoriuduttava asunnosta ulos nopeasti, ettei tonkisi alusvaatelaatikoiden pohjia ja nuohoaisi kädellään kirjojen taustoja.
Nykyään ihmiset aloittavat puhelunsa: "En tiennyt, uskaltaako sinulle soittaa kun olen lukenut blogiasi ja..." Minulle uskaltaa soittaa. En itke puhelimessa ollenkaan. Itse asiassa, en ole itkenyt tänään lainkaan. Kaikki on hyvin. Olen vapaa. Olin jo palaamassa vanhoihin ongelmiini, mutten palaa.
Hetken jo luulin, ettei transsendessi ole mahdollista, ettei ole Diotiman portaita. Mutta kyllä ne ovat olemassa. Pitää vain katsoa, missä tuikkii, ja kiivetä.
Ryhdistäydyn oranssiksi. Katsokaas - savuavat lohikäärmeet kytevät edelleen. Kun ne leikkivät, ne saattavat silloin tällöin kiskasta vakavanpohtivan ilmeen ja lausua: "Kaikki leikki on leikkiä tulella olkihimmelimuseossa."
Oikeastaan tämä kuuluisi Elävien kirjaan. Mutta en luota dikotomioihin.
Halaus,Veloena at 20:50
6 Comments:
Tulen kyllä aika kaukaa.
Mutta minulla on punaiset sohvat.
Kysyn ihan uteliaisuudesta.. Sinulla on hienot sivustot/kuvat ja mielenkiintoinen blogi. Etkö koskaan tunne kiusausta luopua anonymiteetistä kokonaan?
Itse pidin kyllä siitä vanhasta värimaailmastasi enemmän kuin tästä oranssista, mutta sisältöhän se on tärkein! :)
"En itke p[Link]uhelimessa"
Mielenkiintoista. ^.^ Ja hieno oranssi.
Vaihtelu piristää. :) Kiva värivalinta. Ehkä ne "valkoiset pilkut" tulivat siitä kun sulla oli niin pienet valkoiset kirjaimet tummansinisellä pohjalla. Tai sitten sulla oli valkoiset kirjaimet juuri sen takia kun ne tuntuivat jostain niin tutuilta.
Jollen ihan väärin huomannut, niin taisit jo kertaalleen vaihtaa tässä lähimenneisyydessä taustasinistäkin ennen tätä täydellistä hupskeikkaa?
Ohhoh, heijastaako tämä uusi väri ja kuva nyt myös jotain sisäisiä muutoksia vai onko tämä vain sattumaa?
Koetan ainakin ajaa itseni sisäisiin muutoksiin :D
Joo, tässä oli hetken HIRVITTÄVÄ sininen... innostuin tänään töissä vähän säätään. Ja sitten ahdistuin. Nyt tuntuu aika hyvältä...
Kevät on tulossa.
Peggy G, en tunne kiusausta luopua anonymiteetista kokonaan. Asia on näet niin, että minuunhan saa yhteyden sähköpostilla, jos jollakulla on töitä tarjota (olen saanut tätä kautta 3 eri keikkaa). Ja siellä, missä liikun irl-nimelläni, nämä sivut kyllä tiedetään.
Itse asiassa, luultavasti jokaisen tuttavapiiristä löytyy pari tyyppiä, jotka suoralta kädeltä osaisivat kertoa ristimänimeni.
Se on kyllä huomattavasti anonyymimpi kuin Veloena, tai ainakin enemmän incognito. :D
Kulttuurialan sekaottelijana (vapaapainia, vapaapainia!) on kuitenkin tiettyä hyötyä siitä, ettei ristimänimelläni löydä sivulle aivan tuosta noin vain. Esimerkiksi kun tämä nykyinen työpestini loppuu tiistaina, ja alan taas hakea duunia, on ehkä hyvä, ettei työnantajapotentiaali hakemuksen saatuaan ja incognitommalla nimelläni googlatessaan päädy lukemaan, että olen itkeä ulvonut tai että olen savuava lohikäärme. :D
Yhdelle, aika edistyksellisen oloiselle potentiaalisella työnantajalle näet hakemuksessani mainitsinkin, että mulla on tää blogi, ja laitoin urlin, ja seurauksena oli puhelinhaastattelu, jossa puhuttiin lähinnä motiiveistani saavuttaa warhollainen kuuluisuus varttitunniksi... ööö... enkä tietenkään saanut työtä, tulinpahan vain joutuneeksi tirkistellyksi.
Koetan tensä tuolle ihmelinkille jotain :)
Lähetä kommentti
<< Home