Pää sekaisin

Juon liikaa teetä ja hössötän pahanpäiväisesti. Tapaan kahvilassa muitakin kuin entisen työkaverini. Ylipäänsä, kärsin kammottavasta puheripulista kuten aina turhan suureen oolong-määrään langettuani. Neuvottelen valmistujaisjuhlien päivästä ja siitä, mitä siellä tarjotaan. Toistelen yhä uudelleen, etten tiedä, kuka olen. Juoksen vessassa kolmen sekunnin välein, tai siltä se ainakin tuntuu. "Mutta ainakin mulla on hienot punaiset kengät", hoen itsekseni. Ne vegaaniset kengät. Hei haloo, kengissäkö tässä vaiheessa jo mennään? Miksei missään ole anonyymit-sillointällöin-teeretkut -tunnustuspiirejä?

Kertakaikkiaan hermostuttava päivä. Ja tänään olen niin väsynyt, että tekisi mieli vain maata lattialla ja katua teejuoppouttani. Saamari, enkö ikinä opi, että jo pari kuppia teetä tekee ihan hirviöksi? Sivumennen mainittakoon, että alkoholista en koe moisia morkkiksia. Alkoholi tekee minut yksinomaan uneliaaksi. Viinilasillisen jälkeen silmät lerppuvat ja ääni madaltuu ja äkkiä on päästävä pissille ja sitten: "Oliko teillä jossain sohvaa tai jotain sänkyä, jossa voisi ottaa nokoset?" Mutta tee, ja vielä pahemmin kahvi, tekevät hyperaktiiviseksi hirviöksi.

Metsässä koirien kanssa menee sentään paremmin, en ole nukahtamaisillani. Mietin, voisiko metsässä viettää koko päivän. Istuisi kannonnokalla ja kuuntelisi lintujen lirinöitä. Mutta Annalan peltoa on käännettävä edelleen, ei siinä mikään (eikä kukaan) auta. Savimaan paholainen kun on muokattavissa vain juuri tietyssä kosteus- ja lämpötilassa, ja nyt on sen aika. Vaikka Annalan maa on jo enimmäkseen muuta kuin sinistä savea, sitä on kuitenkin riittävästi tekemään maasta toisaalta hieman liisterimäistä, toisaalta kuivana tomuavaa.

Metsässä kukkivat mustikat, valkovuokot ja ketunleivät suloisena sekamelskana. Minni ja hänen seuraneitinsä kulkevat mäenharjaa pitkin ja seuraneiti vilkuttaa meille. Nasu murisee hiljalleen Minnille, vaikka tämä on niin kaukana, että sen pirteän noutajanilmeen tuskin erottaa. Puutarhoissa kukkivat karviaiset.



Heti kun tulemme sisään, silmät alkavat painua kiinni ja kohonneen verenpaineen tyske tuntuu hampaiden hermoissa. Venytän kaulan etuosaa mutta yhtäkaikki jokainen hammas jonossa jomottaa, venytyksen jälkeen vain hieman vähemmän. Nostelen kurpitsantaimet, krassit ja auringonkukat parvekkeelle karaistumaan.

Sormeilen Tieteessä tapahtuu -lehteä ja totean, että sama setä, jonka oikeuskäsitteestä bloggasin kaksi kuukautta sitten, puolustaa näkemystään lehdessä entistä päättäväisemmin. "Toisaalta... hänen tavallaan ajatteleville (= eläinten oikeuksien mahdollisuudesta puhuville) ei olisi pahitteeksi hankkia edes suppea juridiikan peruskurssi ja mieluiten kurssi oikeuden yleisissä opeissa." Jälleen kerran setä kieltää, että oikeussubjektina voisi olla jokin muu kuin oikeussalissa itseään edustamaan kykenevä taho, ja muistuttaa, että oikeussubjekteja kaikissa nykyisissä oikeussysteemeissä ovat ihmiset. (Ja näiden muodostamat yhteisöt, lisäisin itse.) "Näin asiat juridisesti ovat, vaikka yrittäisimme hyvän hyvyyttämme määritellä eläimillekin oikeudet." No niin, edelleen tässä sotketaan juridiikka ja moraali. Minun näkökulmastani, neljän ja puolen lautamiesvuoden jälkeen, juridiikalla on erittäin vähän tekemistä moraalin kanssa. Ja kai eläinten oikeuksia on koetettu edistää nimenomaan moraalisina, ei juridisina, oikeuksina? Ainakin itse olen eläinliikkeen vaatimukset ymmärtänyt siten: ensin moraalinen muutos, sitten sen heijastuksena muutokset lakeihin ja asetuksiin. Setä ilmeisimmin ei... Ylipäänsä oikeusjärjestelmän ajatteleminen jotenkin valmiina on kauhistuttava. Eivät sen tulokset niin hyvät ole, etteikö siinä olisi aivan hirvittävän paljon kehitettävää.

Löydän samasta lehdestä sanaparin "pitkässä juoksussa" ja päätä alkaa särkeä välittömästi. Kas kun ei ultrajuoksussa tai maratonilla. Joo-o, vähäunisen yön jälkeen kaikki ottaa päähän. Postiluukusta tunkeutuu sisään kaksi kirjaa ja kaksi Ylioppilaslehteä. Niille ei ole mitään järkevää paikkaa joten nostan ne kirjoituspöydälle kaiken muun roinan jatkoksi.

Nyt nukkumaan tunniksi, sitten koiranulkoilutusta, sitten palstalle. Haaveilen, että saan vietyä todistuspyynnön tiedekuntaan jo huomenna.