Vastaa haasteeseen
Vesa lähetti meemihaasteen. Huijui, koetan vastata.
1. Olet joutunut Fahrenheit 451:n sisään. Mikä kirja olisit?
En tiedä, mikä on Fahrenheit 451. Suokaa anteeksi tämä sivistymättömyys. Mutta jos pitäisi valita, mikä kirja olen, noin ylipäänsä, niin totta helvetissä olisin... ööö... mietintää... Katherine Alfreyn Delfiinikesä tai sitten ehkä vaihtoehtoisesti Ursula Le Guinin Buffalo Gals.
2. Oletko koskaan ihastunut fiktiiviseen henkilöön?
Tottahan toki. Uskon myös, että ne "todelliset" henkilöt, joihin olen ollut ihastunut, ovat olleet mitä suurimmassa määrin fiktiota. Muutaman esimerkin mainitakseni, varsin ihastuttavia ovat olleet Lawrence Durrelin runon "Chanel" nainen, Will Selfin Suurten apinoiden päähenkilö Simon, varmasti muitakin, mutta en muista. Jostain syystä ihastun kirjoitettuihin naisiin helpommin kuin kirjoitettuihin miehiin. Miehet harvemmin kuvataan alkuvoimaa uhkuvina, kilttejä mutta hedelmiä brutaalisti pureskelevina hoivaajina. Ehkä eroottissävyisin ihastus on ollut Maija Poppasen poikaystävä Bertiin, joka on lempeän oloinen työväenluokkainen monitoimimies. Myös Peter Hoegin Nainen ja apina -kirjan apina on ihana, mutta kohta minua varmaankin syytetään ties miestä sodomiasta...
3. Mikä on viimeisin kirja, jonka luit loppuun?
Viimeisin kirja on Markku T. Hyypän Tunteet ja oireet, josta annoinkin puuduttavan pitkän referaatin täällä. Viimeisin kaunokirjallinen on Helvi Hämäläisen kootut runot, vissiin neljännen kerran. Viimeisin uusin kaunokirja on Jean Gionon Mies joka istutti puita.
4. Mitä luet tällä hetkellä?
Sosiaalipsykologi Pennebakerin kirjaa Opening up, joka käsittelee kirjoittamisterapiaa. Kirjan dyykkasin viime kesänä talomme lehtiroskiksesta Jörkka Donnerin ex-vaimon heittäessä muuttopuuhiensa yhteydessä ison osan kirjastostaan rodeen. (Myös sen aarteeni, Nerudan runokirjan omistuskirjoituksella Jörkalle. Hah, pala kyldyyria meikäläisen kokoelmissa.) Ja lukiessani Hyyppää mietin, miksi Pennebaker kuulostaa tutulta ja menin katsomaan kirjakaappimme psykologiaosastoa, ja siellähän se oli! Luvussa ovat myös Wallace Stevensin runot, kuten aina viimeisen kymmenen vuoden aikana. Frans de Waalin Hyväluontoista näyn myös kertailleen, ainakin se on pöydällä. Suuri projektini on Ovidiuksen Metamorfooseja, mutta toistaiseksi se on kesäteloilla (oltuaan sitä ennen talviteloilla).
5. Mitkä viisi kirjaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Ummmh. Luultavasti Wallace Stevensin kootut, ilman niitä muuttuisin joksikin muuksi. Sitten varmaankin Fernando Pessoan Levottomuuden kirjan, ja John Deweyn Art as Experiencen. Ursula Le Guinin Buffalo Gals and other animal presences olisi myös luonteva valinta, ja ehkä viimoiseksi kunnostautuisin ottamalla mukaan Michael Enden Momon. Minua kyllä kiinnostaisi tietää, kuinka ne saisivat minut raijattua autiolle saarelle. Ainakin koettaisin paeta kuljetuksesta.
6. Keille aiot pistää eteenpäin tämän meemin ja miksi?
No ehdottomasti laitan tämän eteenpäin Sofialle. Sofiahan on muistaakseni kirjakaupassa töissä. Ja pitää yhtä parhaista blogeista.
1. Olet joutunut Fahrenheit 451:n sisään. Mikä kirja olisit?
En tiedä, mikä on Fahrenheit 451. Suokaa anteeksi tämä sivistymättömyys. Mutta jos pitäisi valita, mikä kirja olen, noin ylipäänsä, niin totta helvetissä olisin... ööö... mietintää... Katherine Alfreyn Delfiinikesä tai sitten ehkä vaihtoehtoisesti Ursula Le Guinin Buffalo Gals.
2. Oletko koskaan ihastunut fiktiiviseen henkilöön?
Tottahan toki. Uskon myös, että ne "todelliset" henkilöt, joihin olen ollut ihastunut, ovat olleet mitä suurimmassa määrin fiktiota. Muutaman esimerkin mainitakseni, varsin ihastuttavia ovat olleet Lawrence Durrelin runon "Chanel" nainen, Will Selfin Suurten apinoiden päähenkilö Simon, varmasti muitakin, mutta en muista. Jostain syystä ihastun kirjoitettuihin naisiin helpommin kuin kirjoitettuihin miehiin. Miehet harvemmin kuvataan alkuvoimaa uhkuvina, kilttejä mutta hedelmiä brutaalisti pureskelevina hoivaajina. Ehkä eroottissävyisin ihastus on ollut Maija Poppasen poikaystävä Bertiin, joka on lempeän oloinen työväenluokkainen monitoimimies. Myös Peter Hoegin Nainen ja apina -kirjan apina on ihana, mutta kohta minua varmaankin syytetään ties miestä sodomiasta...
3. Mikä on viimeisin kirja, jonka luit loppuun?
Viimeisin kirja on Markku T. Hyypän Tunteet ja oireet, josta annoinkin puuduttavan pitkän referaatin täällä. Viimeisin kaunokirjallinen on Helvi Hämäläisen kootut runot, vissiin neljännen kerran. Viimeisin uusin kaunokirja on Jean Gionon Mies joka istutti puita.
4. Mitä luet tällä hetkellä?
Sosiaalipsykologi Pennebakerin kirjaa Opening up, joka käsittelee kirjoittamisterapiaa. Kirjan dyykkasin viime kesänä talomme lehtiroskiksesta Jörkka Donnerin ex-vaimon heittäessä muuttopuuhiensa yhteydessä ison osan kirjastostaan rodeen. (Myös sen aarteeni, Nerudan runokirjan omistuskirjoituksella Jörkalle. Hah, pala kyldyyria meikäläisen kokoelmissa.) Ja lukiessani Hyyppää mietin, miksi Pennebaker kuulostaa tutulta ja menin katsomaan kirjakaappimme psykologiaosastoa, ja siellähän se oli! Luvussa ovat myös Wallace Stevensin runot, kuten aina viimeisen kymmenen vuoden aikana. Frans de Waalin Hyväluontoista näyn myös kertailleen, ainakin se on pöydällä. Suuri projektini on Ovidiuksen Metamorfooseja, mutta toistaiseksi se on kesäteloilla (oltuaan sitä ennen talviteloilla).
5. Mitkä viisi kirjaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Ummmh. Luultavasti Wallace Stevensin kootut, ilman niitä muuttuisin joksikin muuksi. Sitten varmaankin Fernando Pessoan Levottomuuden kirjan, ja John Deweyn Art as Experiencen. Ursula Le Guinin Buffalo Gals and other animal presences olisi myös luonteva valinta, ja ehkä viimoiseksi kunnostautuisin ottamalla mukaan Michael Enden Momon. Minua kyllä kiinnostaisi tietää, kuinka ne saisivat minut raijattua autiolle saarelle. Ainakin koettaisin paeta kuljetuksesta.
6. Keille aiot pistää eteenpäin tämän meemin ja miksi?
No ehdottomasti laitan tämän eteenpäin Sofialle. Sofiahan on muistaakseni kirjakaupassa töissä. Ja pitää yhtä parhaista blogeista.
Halaus,Veloena at 13:53
1 Comments:
Niin. Melkein kaiken arvokkaan olenkin löytänyt lavoilta ja roskapöntöistä. Tuo keikka oli kyllä ikimuistoinen. Löysimme kirjat tiistainvastaisena yönä lehtiroskiksesta, ja tiesimme hakuauton tulevan aamulla. Rahtasimme kirjoja kellariimme kolmisen tuntia. Aamulla sitten seuloimme saaliin: runoja, psykoanalyysia, naistutkimusta, Tolkienia, Holappaa, Kristevaa... Ne, mitä emme itse halunneet ottaa - meillä on jo aivan liikaa kirjoja - veimme antikvariaattiin, ja saimme niistä 160 euroa, mikä on aika hyvä tuntitaksa kahden ihmisen kuuden tunnin operaatiolle, kun kaupan päälle sai vielä kasan kirjoja.
En ymmärrä ihmisiä, jotka EIVÄT tarkista roskalaatikkoja ja lavoja.
Lähetä kommentti
<< Home