Postikortti Maailmanpyöräkaupungista

Terveiset täältä! Olen istunut ilmaa ulkoa esikesää kirkkoa lounasta ja harjunlakea, syönyt mansikoita ja mukana on ollut Natashan ja Olgan antamat lasit skumpalle sukkiin pakattuna toisella reissuista. Ensimmäisellä vain pakotan miehen ulos sukistaan kesään. Olen hengittänyt ja henkistynyt. Elän. Mutta sivuttain on vaikeaa edetä. Emme ole vielä ehtineet maailmanpyörään, mutta olemme tänä iltana menossa. Tiedättehän tivolit, vaaraa ja korkeita paikkoja, iih. Eilen ohi ajaa tyttö ja sukeltaa sitten kanssamme hämärään takahuoneeseen ja on ihana ja jälkeenpäin kysyy, olenhan minä minä, ja olenhan minä minä, edelleen ja toistaiseksi. Tuntuu oudolta olla jollekulle miltei Vihervaaran Anna, kun on junassa matkalla kuunnellut takapenkin tytön elämää, jossa kolme tuntia ihan yksin junassa on aivan liikaa, pitää purkaa puhelinhölöksi.

Olen kuolannut isäntäni pipon märäksi päiväunilla.