Keikalla - extemporemiitti

Hee, opettelen käymään ravintolassa. Olen 31, aika sopiva ikä tuohon. Oikeastaan se ei ole sen vaikeampaa kuin opiskelijabileissäkään käyminen. Samalla tavalla sisään ui puolituttuja, joita voi halata, olen liikkeessä yksin, joten oloni keventyy, kun Justsopivasti tunnistaa minut ja vilkuttaa, ja sitten tunnistan itsekin Marinadin. Löydän ystäväni H:n ja pian myös Viiveen seuralaisineen. Ja myöhemmin, Hurinan seuralaisineen. Laura on yhtä jumalatar kuin aina! Dyronkin tunnistan ja kutsun pöytäämme - hän ei ole varma, olenko minä minä ja minä en ole varma, onko hän hän, mutta menen kysymään joka tapauksessa, ja kyllähän se on Dyro. (Olen tavallaan kysymisen velkaa, koska Dyro kyseli naisilta kuukausi sitten, ovatko nämä Hurina tai Veloena.)

Myöhemmin törmäämme siihen tosiseikkaan, että toisessa ravintolan reunassa istuu Janneroquain, Tiran ja EG:n sekä Mikan seurue, jossa on myös yksi vanha tuttu, fysiikan filosofiaa aikanaan väsäillyt heppu. Olemme kovin hölöhölö ja jatkot loppuvat ennen kuin ehdimme hoitaa loppuun edes varsinaista ravintolaa. Höh.

Jään ihmettelemään, miksi kuvittelin monta vuotta, etten osaa käydä ravintolassa. Ei se ollut niin pelottavaa ollenkaan. Ja join kuitenkin vain kaksi lasia punkkua.