Oikeastaan

Oikeastaan piti kirjoittaa juomisista, mutta katetrivauvat sekoittivat suunnitelmat. Rupesin miettimään tosissani, nimittäin, mikä toiminta sopii alkoholin juomisen yhteyteen. Keskustelu ei, seksi ei, syöminenkään ei, ainakaan mikäli ruoassa on jotain maistamisen arvoista, käveleminen ei, eikä juokseminen eikä ainakaan tanssiminen. Eikä lukeminen, koska jälkeenpäin muistaa vain, että luki, muttei mitään lukemastaan (tässä yhteydessä lienee sopiva hetki epäillä, että olen ollut jossain omalaatuisessa psykosomaattisessa humalassa koko yliopistoaikani - epäilen, että sitä voitaisiin kutsua epäonnistuneeksi aivopesuohjelmaksi). Neuvot, joita kuninkaan huoneissa annetaan, ovat järjestään huonoja. Käytännön pilat tuottavat katastrofaalisia seurauksia.

Keksin oikeastaan vain kaksi asiaa: nukkuminen ja liftaaminen. Nukahtaminen on helpompaa, kun on juonut pään täyteen ja oksentanut ainakin kerran. (Anteeksi oksentamisen mainitseminen. Mutta juomiseen liittyy yleensä muitakin WC-toimintoja, jotka sentään jätän kuviteltaviksenne.) Liftaaminen on myös helpompaa humalatilassa, koska humalassahan ei tule ajatelleeksi, että kyydin antaja voi olla pahat mielessä. Tällä tarkoitan lähinnä sellaista American Psycho -ajatusten toteenpanemista. Liftaaminen on omituista toimintaa. Olen jokainen kerta liftatessani ollut yksin ja juopunut. Selvin päin olisin kävellyt, korkokengistä ja jäätyvistä sukkahousujaloista viis, mutta humalassa on mukavuudenhaluinen, koska haluaa nopeammin oksentamaan ja nukkumaan. (Yleensä olen yhdistänyt nämä huvit ja nukkunut oksennuksessani. Juu, ripsivärejä pesemättä, äiti ei tykkäisi, koska se on ryppyjen kerjäämistä. Onneksi tai onnettomuudeksi - riippuu katsantokannasta - olen kylkiasentofanaatikko, joka aina humalassa sammuukin kylkiasentoon varmuuden vuoksi. Vahvassa humalassa elämänhalu voittaa!)


Kolmas toiminta, joka tulee mieleen, ei oikeastaan ole toimintaa, vaan jotain selkeämmin itsen ja toisten rajapinnoilla tapahtuvaa. Tarkoitan jonkinlaista uskonnollis-esteettistä hurmaa. Tylsä hypoteesini on, että ihmiset juovat hurmaantuakseen, eivät nukkuakseen tai liftatakseen tai etenkään oksentaakseen. Suomalaisethan eivät noin muuten koe hurmosta ja lankea pyhäteresamaisesti polvilleen kiemurrellen, silmät nurinpäin pyrkien. (Paitsi orgasmissa, mutta kuka haluaa saada orgasmin työkavereiden kanssa julkisissa tiloissa, niin sympaattisia kuin nämä ovatkin?) Eivät he humalassakaan onneksi noin voimakkaasti oireile, mutta sisäinen tila taitaa olla senkaltainen. Kaikki ne selkääntakomiset ja sössötykset siitä, etteihän sitäkään vittuilua vakavasti sanottu, kun kaikki on niin hyvii tyyppei.

Oikeastaan on ihme, että meillä on baarikaapillinen kaikkea mahdollista päihdettä ja pari pahvilaatikollista skumppaa päälle. Mitä helvettiä ne täällä tekevät? En ole ajatellut hakata ketään selkään vähään aikaan, puhumattakaan oksentamisesta ja kotiin liftaamisesta. (Olen jo kotona eli se siitä.) Nukkumaan voisin kyllä käydä, koska huomenna istun jälleen duunissa ja sen jälkeen menen kouluttamaan paikkaan, jossa on ideologisista syistä saunakaljatkin kielletty. Ei yhtään sameaa silmäparia.

Oikeastaan tänään on hyvä päivä.