11.7.05

Silminnäkijän todistus

Istun aamusta parvekkeella varjossa ja siemailen chaisoijalattea. Arttu sylissä, Damasion kirja etuviistossa. Jokin pörrää yllä ja ympärillä. Ampiainenko? Ei, näyttää kukkakärpäseltä, jolla on ampiaismimikryväri. Paritteleeko se jonkun kanssa? Keho on oudon kaksijakoisen oloinen. Otus lennähtää sitruksen juurelle ja kumarrun lähemmäs. Perhana, sillähän on pieni suhruisenharmaa perhonen mahansa alla kahden jalan paketissa.

Valekukkakärpänen pesee etujalkojaan omahyväisen oloisena, tunnustelee sitruksen maata jaloillaan ja löydettyään sopivan kohdan alkaa kaivaa kukkaruukkuun tunnelia, perhonen yhä tiukasti mahansa alla tallessa. Se työntyy tekemäänsä tunneliin hurjaa tahtia ja katoaa näkövistä. Musta reikä tuijottaa vastaan. Arvailen, viekö se ruumiin tunneliin, munii siihen ja pistää aukon umpeen.

Ja sitten se tulee ulos, ilman perhosta. Kyllä, arvasin oikein, kiitos useiden avaran luonnon ohjelmien ja Gerald Durrell -lapsuuteni (ajan ennen kuin aloin epäillä, onko eläintarha sittenkään välttämätön kunnon luontosuhteen muodostumiselle). Otus kääntää selkänsä uteliaalle tarkkailijalle ja luo reiän siististi umpeen etukäpälillään, joiden päissä on kätevännäköiset lapiomaiset koukistumat. Sitten se ponkaisee ilmaan kevyesti ja lentää tiehensä jättäen jälkeensä kysymyksen nimestään ja tapetun perhosen nimestä.

Ei, en tuntenut kumpaakaan. En tietääkseni ole kummallekaan lähisukua. Ja missään nimessä, minulla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Olin viaton sivussaistuja. Arttu voi todistaa. Ja tästä lähin sitruksen ruukkua pitää tarkkailla aivan uudella tavalla. Haluan nähdä, kun toukat kaivautuvat mullasta esiin. Harmittaa vaan se, kun en netistä onnistu identifioimaan tappajaa, ja sitruskin on vain sitrus, ties mistä kiinanruusupuumme ruukkuun pistetystä sitruunan, greipin, limetin, appelsiinin tai mandariinin siemenestä tullut.

Olisikohan jollekulle tuttu otus?

3 Comments:

Blogger Naakka said...

En kyllä tunnista otusta (jännä tapaus), mutta kiva kuulla, että jollain toisellakin on ollut Gerald Durrell -lapsuus!

11/7/05 18:07  
Blogger Jenni said...

Gerald Durrelin innoittamana kasvatin ulkoakvaariossa vaikka mitä elukoita, perustin leikkimökkiin luonnontieteellisen museon ja haaveilin omista, katossa juoksevista gekoista.

12/7/05 16:16  
Blogger Veloena said...

Joo, kattogekot. Kun luokkakaverini kävi Sri Lankassa ja hotellissa oli ollut gekkoja, olin aivan raivoissani vanhemmilleni, jotka ilmoittivat, ettei meillä ole VARAA matkaan niin kauas. Mieluummin Italiaan kerran vuodessa kuin kolmen vuoden säästäminen ja Sri Lankan gekot. "Nehän on vain gekkoja", sanoi isä.

13/7/05 10:01  

Lähetä kommentti

<< Home

<