1.7.05

Shoppailu on helvettiä

Kuulkaahan nyt. Seuraavan kerran kun päätätte valmistua, valmistukaa ennen kesäalennusmyyntien alkamista. Kaupunki on näet yhtä täynnä ja yhtä kiukkuinen kuin jouluostoksillakin. Nyt eivät hiosta luolamiessaappaat ja untuvatoppikset, mutta läpsykkeet hiertävät jalkoja ja toppien ripsinauhoin koristetut hihansuut kädenalusia.

Koetan stoalaista kaiken ulos sulkemista ja ajattelen, ettei mikään voi minua ärsyttää. Oikeastaan pitäisi puhua järkyttämisestä, mutta olen sen verran järkkymätön tapaus, että on tyydyttävä sisäisen stoalaisen sparraamiseen ihan ärsytyksen kanssa. Stockmannin kenkäosastolla ihmiset työntävät jalkojaan jos minkämoisiin pistokkaisiin, näen ohi kiitäessäni. Niillä millään ei voi kävellä kovinkaan järkevästi.

Ulkosalla katselen ihmisten jalkoja. Näyttää siltä, että miehillä on noin enimmäkseen järkevät kesäsandaalit, mutta naisten jaloissa on jos minkäkinmoisia lärpsäkkeitä. Joillain on kymmenen sentin korot, joillain tuskin pohjaa lainkaan. Onko tässäkin taas funktiona osoittaa, että tämä nainen ei liiku nopeasti, joten sen voi saalistaa helposti? (Sama funktio kuin korvakoruilla ja rimpsuilla hameenhelmassa ja sen sellaisilla.) Naisten kuuluu ilmeisesti liikkua vähän epävarmasti. Katselen käyntejä ja totean pitäväni arvokkaamman ja kauniimman näköisinä urheilusandaalisia naisia. He kävelevät kauniisti.

(Korvakorut kyllä ovat tuntoaistillisesti niin loistava juttu, että niitä voi pitääkin, ellei mene viidakkoon.)


Kenkien funktion, noin yleisemminkin, luulisi olevan kävelyn pehmustamisen. Ehkä tämä on vakisuhteisen mielipide. Voi olla, voi olla. Vakisuhteen, jonka toinen osapuoli on käsittämättömän innostunut lähettämään kuvia mobileasses-dot-comiin. Toistaiseksi kännykkässkuvia on vasta muutama ja lähettäminen vasta teoria-asteella, mutta Kissa osaa kyllä hämmästyttää. Enpä olisi arvannut sen addiktoituvan tuollaiseen.

(Tosin osalle kuvaajista sanan ass merkitys näyttää jääneen epäselväksi, etusivulla näkyy kuva kahden tytön päästä.)


Lopulta löydän valmistujaislahjan ja juhlin sitä ostamalla litran mansikoita. Ihmiset ryntäilevät ohitse ja kälättävät, mihin seuraavaksi mennään katsomaan vaatteita. Jossain on nähty sympaattinen hame, jossain vihreät lenkkarit.

Kotona on rauhallista. Naapuriviljelypalstan mieheltä saatu pioni tuoksuu sinisessä vaasissa, Arttu nukkuu sen alla. Aurinko laskee lehmusten taakse, viipyilee. Olen luvannut lähteä vielä klubbailemaan tänä iltana. Jalkoihin kipugeeliä, hiuksiin tavallista.

Syömme tänään komatsunaa, huomenna komatsunaa, ylihuomenna komatsunaa. Ja salaattia, läkähdyksiin saakka. Ja retiisejä. Kesäkurpitsa kukkii.

Ukkonenkin jyrisee välillä, sitten on ihan aurinkoista. Kadut ovat illalla melkein kuivia. Puhdistan kynnenalusia dösatsetin kulmaan. Olen viimein lainannut Damasion kirjan ja tunnen kiivenneeni vähintään kolmanteentoista kerrokseen.

Ja: on kivaa olla tyttö.

3 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Niinpä, helvetti on välillä oikea sana, kun joutuu pakon edessä etsimään ja vielä sattuu alesesonki päälle. Mikä se ruoka on, jota söitte, ihan vieras nimi mulle ?

2/7/05 01:33  
Blogger Veloena said...

Komatsuna on sellainen japanilainen kaalikasvi, jota käytetään vähän pinaatin tapaan, maku on vain pippurisempi, vähän kuin piparjuurta ja sinappia ja pinaattia samassa kasvissa. Musta se on paras aasialaisista vihanneksista, tavattoman helppo viljellä, tavattoman satoisa ja vieläpä hyvin herkullinen.

2/7/05 12:18  
Anonymous Anonyymi said...

"..totean pitäväni arvokkaamman ja kauniimman näköisinä urheilusandaalisia naisia. He kävelevät kauniisti."

näin minäkin tunnen. ja sama pätee miehiin, en pysty lumoutumaan enkä ainakaan pitämään aviomiesehdokkaina miehiä joilla on kukkoilevat ja oudonnäköiset kiiltävät trendikengät.

2/7/05 14:33  

Lähetä kommentti

<< Home

<