Aina myöhässä

Pahus soikoon, vilaisen netistä gradujen palautuspäivät ja tyrmistyn tajutessani, ettei mikään enää onnaa tänä vuonna. Nyt teksti alkaisi olla aika valmis, ja jos palautuspäivänä olisi ollut viime perjantain sijasta tämä perjantai, olisin saanut koko klöntin puristettua siihen. No, onneksi sen möhkäleen saa jättää koska hyvänsä eli taidan joka tapauksessa nyt runnoa sen pakettiin ja jättää oman onnensa nojaan.
Tavallaan vähän raskas olo. Onhan tutkielma ollut osa elämääni jo kauan. Se on suunnannut mielenkiintoa, nostanut esiin jatkuvasti uusia kysymyksiä, opettanut paljon muistin rajallisuudesta ja niin edelleen.
Mies puhuu puhelimessa, tituleeraa itseään asiantuntijaksi. No niin, hän on selvästi valinnut aiheensa oikein: tietyn tutkimuksen alan filosofiset perusteet. Hihittelen miettiessäni, minkä ihmeen alan asiantuntijaksi voisin kutsua itseäni: Kokemuksen ylipäänsä? Ympäristön kokemisen? Kulttuuri-luonto -suhteen? Ääh. Vittuun asiantuntijuus. Taidan pysyä harrastelijana hautaan saakka.
Onneksi ystävä soittaa ja sovimme näkevämme steppitunnin jälkeen Cafe Esplanadessa. Sieltä sitten elokuviin, ysin näytökseen. Miten kummassa muka ehdin juosta kulttuuriharrasteissa koko ajan? Ehkä tämä on todellinen syy opiskeluni hidastahtisuuteen: elokuvista, teatterista, keramiikkatunneista ja tanssitunneista ei saa ovareita. Jos saisi, olisin varmaan jo tohtori. (Hihityttää edelleen. Minusta maisteriutuminen on jo huolestuttavan epäuskottavaa henk.koht. kehitystä. Ihmiseltä, joka vakaasti aamuisin herätessään uskoo olevansa edelleen ykstoista vee.)
"Enkö muka sano sinulle aina, että olet viisas ja kaunis", valittaa mies, kun surkuttelen tulevaisuuttani kaikkien alojen antautuvana harrastelijana, ei-minkään asiantuntijana. "Ryhdyt vain toimeen." Koetan muistella. Mies kutsuu enimmäkseen minua höpöksi. Revi siitä sitten toimintatarmoa.
Plaraan yliopiston nettisivua eestaas löytääkseni jonkin luvun kypsyyskokeesta, ja miten siihen ilmoittaudutaan, mutten löydä. Intranetin hakutoimintokin on aivan jäissä. Joskus toiste aion saada nämä selville. Minulla on vielä aikaa.
******
p.s. Pari postia alaspäin on kommenttikysymys koirien ruokapalloista. Ne ovat sellaisia aktivointileluja: muovisessa pallossa on yksi tai kaksi reikää, joista sisään tungetaan koiran kuivanappulat, ja koirat saavat sitten syödä nappulat pallosta ulos pyörittäen, eli töitä ruokansa eteen tehden, ei lautaselta hotkien.