Heittäytyy hankalaksi & heittää hyvästit
Olen pahoillani, koska aion aiheuttaa harmeja sinulle, jolle en niitä soisi. Lähetän tällaisen kirjeen tavallisen kortin sijaan.
Mutta tietysti katoan jonnekin muualle kuin ei-minnekään. Kunhan talonmies (kop kop knap knap) herää töihin, hän avaa uuden paikan ovet. Päivitä linkkilistasi ja käy kyläilemässä, sillä tämä on viimeisiä jälkiä tässä asunnossa, toistaiseksi. Täällä tiedän, kuinka ovea pitää töniä, jotta se aukeaa, ja muistan koodinumeron ulkoa.
Uudessa paikassa on toisin, mutta usein nämä asiat oppii nopeasti... esimerkiksi tämä asunto, jossa kirjoitan. Muutin huhtikuun alussa, nyt aamulla varhain on kuin en olisi muualla asunutkaan.
En nyt sano, etten palaisi koskaan. (Tai että palaisin aina, sen puoleen.)
Mutta toistaiseksi jatkun toisaalla.
Koska sellainen on sopivaa ja hauskaa, jääköön (jälleen Kemppisen suomentama - Kemppinen näyttää suomentavan kaiken hauskan) Guillaume Apollinaire tässä viimeiseksi ääneksi. Olen joskus kirjoittanut saman lainauksen ranskaksi ylioppilaskuvani taakse eräälle maahanmuuttajaystävälle , ja tämä on muuttoruno jos mikä, muuttoruno HUUT-laivojen kaupunkiin:
Sitten lehdet syksyn satamassa epäröivät
ja väkijoukon kädet nekin varisivat
hän laski laukkunsa laivan kannelle
ja istui
Valtameren tuulet henkivät uhkauksiaan
ja jättivät hänen hiuksiinsa pitkät märät suudelmat
satamaan päin maastamuuttajat ojensivat väsyneet
kätensä
jotkut putosivat polvilleen ja itkivät
Hän katosi pitkään kuolevaa rannikkoa
vain leikkilaivat lepattivat taivaanrannassa
laineilla ui kukkakimppu ei mihinkään
ja koko Valtameri oli kukassa
Mutta tietysti katoan jonnekin muualle kuin ei-minnekään. Kunhan talonmies (kop kop knap knap) herää töihin, hän avaa uuden paikan ovet. Päivitä linkkilistasi ja käy kyläilemässä, sillä tämä on viimeisiä jälkiä tässä asunnossa, toistaiseksi. Täällä tiedän, kuinka ovea pitää töniä, jotta se aukeaa, ja muistan koodinumeron ulkoa.
Uudessa paikassa on toisin, mutta usein nämä asiat oppii nopeasti... esimerkiksi tämä asunto, jossa kirjoitan. Muutin huhtikuun alussa, nyt aamulla varhain on kuin en olisi muualla asunutkaan.
En nyt sano, etten palaisi koskaan. (Tai että palaisin aina, sen puoleen.)
Mutta toistaiseksi jatkun toisaalla.
Koska sellainen on sopivaa ja hauskaa, jääköön (jälleen Kemppisen suomentama - Kemppinen näyttää suomentavan kaiken hauskan) Guillaume Apollinaire tässä viimeiseksi ääneksi. Olen joskus kirjoittanut saman lainauksen ranskaksi ylioppilaskuvani taakse eräälle maahanmuuttajaystävälle , ja tämä on muuttoruno jos mikä, muuttoruno HUUT-laivojen kaupunkiin:
Sitten lehdet syksyn satamassa epäröivät
ja väkijoukon kädet nekin varisivat
hän laski laukkunsa laivan kannelle
ja istui
Valtameren tuulet henkivät uhkauksiaan
ja jättivät hänen hiuksiinsa pitkät märät suudelmat
satamaan päin maastamuuttajat ojensivat väsyneet
kätensä
jotkut putosivat polvilleen ja itkivät
Hän katosi pitkään kuolevaa rannikkoa
vain leikkilaivat lepattivat taivaanrannassa
laineilla ui kukkakimppu ei mihinkään
ja koko Valtameri oli kukassa
Halaus,Veloena at 06:51
4 Comments:
Yritin päästä uuteen paikkaasi, mutta sinne vaaditaan salainen sana... Mikäs nyt?
Tähänastisia kirjoituksiasi on ollut elämys lukea. Sinun taidollasi sanallistaa tunteita, tunnelmia, ihmiselämää ylipäänsä on ollut puolittainen velvollisuuskin kirjoittaa Veloenaa. ;)
Blogisi on vahvistanut uskoani siihen, että sanoin pystyy tavoittamaan ja välittämään jotakin oleellista. Se ei ehkä kuulosta paljolta, mutta merkitsee minulle paljon. On ollut myös hätkähdyttävää huomata kaunokirjallisten äänenpainojen merkitys tässä viestinnässä.
Kiitos siis sanoistasi, jotka ovat jääneet soimaan!
Samat sanat.. muuttuu päivärutiinit kun ei enää voi lukea Veloenaa. Kiitos näistä kauniisti kirjoitetuista ja koskettavista postauksista!
Vau! Onnea uudella uralla.
Hiukan aprikoin, mitä mahdat tuonne toisaalle kirjoittaa, mutta näyt pysyneen omana itsenäsi. Hienoa.
Mikä ihmeen salasana? Ei minulta kysytty mitään.
Lähetä kommentti
<< Home