Lähimmäinen
Valita kuisakuksen ja huokauksen välimuodolla. Ääni rahisee myöhästymisvärssyä mainingin toistolla, hiekka ja pikkukivet rahisevat pyörien edestakaisin edestakaisin, simpukat vuoroin vajoavat märkään santapatjaan, vuoroin tulevat paljastetuiksi yllättäen.
Toista samat asiat uudelleen uudelleen. Vielä kerran. Utele, kuinka myöhässä ollaan, kuinka harakat imevät ajan, kuinka kaupunki on täynnä punaisia pallomaisia valoja. Ihmisiä jää pois ja nousee sisään vaikka nopeammin etenisi jos tätä ei tapahtuisi.
Jää pois. Sisin on tyyni, hiljainen ja miltei uhkaava. Moottori käy. Se tärisee istuinluiden alla. Taas valitsin tämän paikan.
Toista samat asiat uudelleen uudelleen. Vielä kerran. Utele, kuinka myöhässä ollaan, kuinka harakat imevät ajan, kuinka kaupunki on täynnä punaisia pallomaisia valoja. Ihmisiä jää pois ja nousee sisään vaikka nopeammin etenisi jos tätä ei tapahtuisi.
Jää pois. Sisin on tyyni, hiljainen ja miltei uhkaava. Moottori käy. Se tärisee istuinluiden alla. Taas valitsin tämän paikan.
Halaus,Veloena at 20:12
4 Comments:
Lueskelen joskus teksteistä vaikeita kohtia itselleni ääneen. Tämän luin alusta loppuun ääneen, en siksi, etten olisi ymmärtänyt, vaan siksi, että teksti kutsui.
Jaa, ymmärsitkö kans vai hopotitko vain haukionkalaa? :D
Totta kai ymmärsit.
Se oli vain vitsi.
Vähintään väärin, mikä on oikeastaan sama kuin oikein, kun puhutaan vaikutelmista.
Ymmärsin mitä ymmärsin (hymiö).
Puhe pakottaa vaativammin kuin teksti. Tekstiä lukiessani voin hypellä, mutta kaikki kuulemani minun täytyy käsitellä jollain tavalla. Itseltään kun on hankala sulkea korviaan.
Jaa jaa, kuinka totta tuo viimeinen lause.
Lähetä kommentti
<< Home