Kärsivällisyyden koettelua
"Rakkaus ei ole tunne, koska sitä voi koetella", siteeraa yksi ystävistäni toisinaan Wittgensteinia. En ole viitsinyt ottaa selville, onko sitaatti oikea. Siinä on järkeä. Kärsivällisyyskään ei selvästi ole tunne vaan asenne.
Ja kuinka sitä voidaankaan koetella!
Olette nähneet tai kuulleet, miten nyt kukin lukemansa sitten ymmärtääkään, kuinka pyörin lähtökuopissa ja temmon päivien päähän. Ylihuomenna, kirjoitan eilen. Ylihuomenna ja vitut. Tänään soitan heti oikeustalosta ulos päästessäni H:lle, joka sirkuttaa puhelimeen iloisesti, että onkin tässä ihan lähellä, Ruoholahden verkkokauppa.comissa.
Sinne siis. Ja eiköhän vain kärsivällisen viittä vaille kuuteen istumisen jälkeen - kuudelta olisi alkanut juosta uusi palkkioluokka "mutta ei me niin voida laittaa, kun kello on viittä vaille", sanoo tuomari - sada kasvoilleni lisää haisevaa moskaa. "En mä lähdekään viel torstaina vaan vasta perjantaina", sanoo H. En tiedä, lysähtääkö maahan, alkaako kirkua vai antaako litsari. Tyydyn mulkoilemaan ja keskityn sisäiseen dialoogini, joka kuuluu suunnilleen näin: "Voi vittuvittuvittu, mäen kestä" ja "Tyhmä hemmoteltu pentu, se on vain yks päivä ja sä saat neljä kuukautta asua siellä ja ekasta viikosta et ees maksa vuokraa, älä nyt repeä" ja niin edellen, ikuisesti regressoituen.
Lopulta pitkähkön prosessoinnin tuloksena ilmoitan, että auto on käytössä torstaina illan ja muutan silloin ja yön nukun kyllä silloin jo siellä vaikka sohvalla jossei muuten, kiitos vaan.
Haluaisin lähinnä lysähtää, se mainittakoon.
Perjantai, jonka luulin sujuvan avoliiton lopullisen purun merkeissä, näyttääkin kuluvan aamupuoleltaan oikeudessa, kun emme saa juttua edelleenkään pakettiin. Se on rasittavaa. Iltapäivällä sitten pitäisi saada hoidettua läppärin osto, welho-liittymä ja kaapelimodeemin vuokraus, pankkitilin jakaminen kahtia ja niin edelleen. En IKINÄ pääse pois painajaisesta, jota kutsutaan parisuhteeksi ja kunnon ihmisyydeksi. Ärsyttää!
Kuvitelkaa luento, jolla kaksi Pasternakista puhuvaa dosenttia ääntää päähenkilön nimen väärin, toinen Pasnartek ja toinen Pasnak. Tunnista toiseen. Kuvitelkaa sisäinen dialogi.
Jos jokin on vihabloggausta, tämä. Vieteri alkaa olla äärimmilleen venytetty. Älkää tuoko enää yhtään uutta huonoa uutista, kiitos.
Ja kuinka sitä voidaankaan koetella!
Olette nähneet tai kuulleet, miten nyt kukin lukemansa sitten ymmärtääkään, kuinka pyörin lähtökuopissa ja temmon päivien päähän. Ylihuomenna, kirjoitan eilen. Ylihuomenna ja vitut. Tänään soitan heti oikeustalosta ulos päästessäni H:lle, joka sirkuttaa puhelimeen iloisesti, että onkin tässä ihan lähellä, Ruoholahden verkkokauppa.comissa.
Sinne siis. Ja eiköhän vain kärsivällisen viittä vaille kuuteen istumisen jälkeen - kuudelta olisi alkanut juosta uusi palkkioluokka "mutta ei me niin voida laittaa, kun kello on viittä vaille", sanoo tuomari - sada kasvoilleni lisää haisevaa moskaa. "En mä lähdekään viel torstaina vaan vasta perjantaina", sanoo H. En tiedä, lysähtääkö maahan, alkaako kirkua vai antaako litsari. Tyydyn mulkoilemaan ja keskityn sisäiseen dialoogini, joka kuuluu suunnilleen näin: "Voi vittuvittuvittu, mäen kestä" ja "Tyhmä hemmoteltu pentu, se on vain yks päivä ja sä saat neljä kuukautta asua siellä ja ekasta viikosta et ees maksa vuokraa, älä nyt repeä" ja niin edellen, ikuisesti regressoituen.
Lopulta pitkähkön prosessoinnin tuloksena ilmoitan, että auto on käytössä torstaina illan ja muutan silloin ja yön nukun kyllä silloin jo siellä vaikka sohvalla jossei muuten, kiitos vaan.
Haluaisin lähinnä lysähtää, se mainittakoon.
Perjantai, jonka luulin sujuvan avoliiton lopullisen purun merkeissä, näyttääkin kuluvan aamupuoleltaan oikeudessa, kun emme saa juttua edelleenkään pakettiin. Se on rasittavaa. Iltapäivällä sitten pitäisi saada hoidettua läppärin osto, welho-liittymä ja kaapelimodeemin vuokraus, pankkitilin jakaminen kahtia ja niin edelleen. En IKINÄ pääse pois painajaisesta, jota kutsutaan parisuhteeksi ja kunnon ihmisyydeksi. Ärsyttää!
Kuvitelkaa luento, jolla kaksi Pasternakista puhuvaa dosenttia ääntää päähenkilön nimen väärin, toinen Pasnartek ja toinen Pasnak. Tunnista toiseen. Kuvitelkaa sisäinen dialogi.
Jos jokin on vihabloggausta, tämä. Vieteri alkaa olla äärimmilleen venytetty. Älkää tuoko enää yhtään uutta huonoa uutista, kiitos.
Halaus,Veloena at 19:18
7 Comments:
Ihana blogi. Vaikka näin ei tietenkään saisi sanoa silloin, kun bloggaajalla menee huonosti. Mutta kirjoituksessasi on elämän tuntua.
Voimia "prosessiin" (ihana. sana.)
No mutta mikäpä sen kohottavampaa kuin kuulla edes blogin olevan ihanalla tolalla :)
Niin, Niko on varmaan oikeassa. Jaa, ehkä pitää ostaa se modeeminklönttyrä.
Huonojen uutisten sijaan esitän tyhmän kysymyksen. (Toivottavasti en saa kontolleni blogistanin vaikuttavinta vieterinpaukahduskuvausta.)
Miksi ihmeessä et ryhdy kirjailijaksi? Saisit keskeisen sisällön elämääsi siitä, mikä sinulle on luontaista ja mistä pidät. Kaupan päälle tulee vaikuttamisen mahdollisuus asioissa, joiden päälle muittenkin tulisi ymmärtää.
alkmene: (häh miten tätä kommentoidaan)
joo, veloena kirjoittaa ihanasti. mutta mä oon eri mieltä, mun mielestä bloggaajalla ei mene yhtään huonosti. tietenkään elämäntilanne sinänsä ei ole helppo, mutta eihän se ole sama asia kuin mennä huonosti.
Jippii, Veloena! Olen kokenut tuon kaiken jo kolmesti ja voin vakuuttaa, että se ei tapa. Eihän sinulla ole edes kunnon murheita! Olet terve, eikä lapsista tarvitse riidellä. Omaisuuden jakokin tuntuu aika vähäiseltä.
Pyydä, että joku hyvä tuttusi potkaisee sinua kolmesti perseelle, oikein niin että tuntuu. Se yleensä auttaa tällaisissa pikkuvaivoissa.
En tiedä onko tämä mikään uutinen, mutta: (ei tämä huono ainakaan ole...)
Törmäsin tänne, ja huomasin, että käydään näköjään ilmeisesti samoilla savikursseilla pengerkujalla :D Ei samaan aikaan kai kuitenkaan, vaikka jossain noissa kuvissa olikin pari henkilöä (joiden nimiä ei VOI mun pahvipäällä muistaa) joiden kanssa olin viime vuonna.. Mm torstairyhmässä kai?
Noi sun rakujutut on ihan mielettömän upeita! Ää mä vaan jotain levytekniikkakippoja väsäilen tuolla muiden kakkosten kanssa :/
Kim: Juu niin käymme :)
Lähetä kommentti
<< Home