Villat

Huomenna pidämme huovutustyöpajaa H:n kanssa. Kaivelen sotkuista "vaatehuonettamme" jonka oikeampi nimi lienisi "vinttikomero WC:tä vastapäätä". Lopulta löydän villat 50-luvun valokuvapaperiprässin ja veistossavinyssäköiden takaa. Onko mikään yhtä suloista kuin villa, ja tietysti lampaat, jotka tuottavat villaa (ja iloa)?
Punaista, oranssia, metsänvihreää, valkoista ja sinistä lampaanvillaa ja sitten aprikoosin ja mustan villakoiran villaa, Tukosta ja Mobutua, karstamyllyllä levyiksi kammattuna.
Upotan kylmät käpäläni villapusseihin. Ihanaa, mikä lämpö! Onko mitään surullisempaa kuin juuri ajeltu lammas? (Niille, jotka eivät muista, on tarpeen muistuttaa, että Hinku ja Vinku -animaatioissa, Käytöskukka-sarjassa, on jakso nimeltään "Sinisilmäisyys", jossa pääosassa on sinisilmäinen lammas. Voi, tuota lampia! Ja kaikkia niitä lampaita ja villakoiria, jotka keritään keskellä kesää kirmauskuntoon.) Villakoirat kyllä tykkäävät kesäturkin saamisesta ja hepuloivat koko päivän, ja kylmä yllättää ne vasta illalla, nukkumaan käpertyessä. Silloin ainakin Mobutu-poika saa päälleen ruudullisen saalin, jonka alta sen pieni, lystikäs pää pilkistää närkästynein ilmein. Vaatteita! Pyh...
Huomenna huovutusta. On hauska nähdä taas H, joka on yllättävä tapaus: meillä kummallakin on pelastetut koirat, ja kumpikin huovuttaa ja tekee keramiikkaa. Niin, ja kumpikin pyöräilee. Muut ystäväni eivät harrasta taideteollisuutta, joten on kivaa nähdä ihmistä, joka ei katso nenänpiitään pitkin tuollaista hassua puuhastelua, aineiden kanssa läträämistä.