Roska silmässä

Steppitunnilta kotii pyöräillessä silmään lentää jotain. Pysähdyn ja hieron tumpulla silmää, mutta sattuu vaan, aivan helvetisti. Silmärassu vuotaa, osa kyynelnesteestä päätyy nenään ja niistän härkätaistelukuvioisen nenäliinan aivan lätimäräksi kotimatkan aikana. Ja roska sen kun hiertää.
Autot potkivat lisää rapaa naamaan; kelit alkavat olla liukkaat, ja ainakin isommille teille ja jyrkkiin mutkiin on käyty viskomassa soraa, joka jauhautuu asfaltin kanssa ja jauhaa asfalttia nopeasti silmäkiven kokoisiksi muruiksi.
Kotona kiskon yläluonta, muljauttelen silmämunaa ja yritän nähdä, mitä silmässä on. Netistäkään ei löydy järkeviä ohjeita.
"Mene lääkäriin", joo-o, tähän aikaan taitaa olla avoinna enää Maria, ja jos sinne menee, saa taatusti istua yön yli kaiken maailman tyyppien kanssa. Kai kivi silmässä voi nukkuakin? Lotraan silmää myös vedellä. Ei tulosta. Sattuu edelleen.
Toisinaan kivi on kadonnut yöllä silmästä salaperäisesti. Nukutun yön jälkeen silmä on punoittanut vain hieman eikä hiertävää tunnetta ole enää pystynyt paikallistamaan. Kenties murut ovat päätyneet jonnekin silmämunan taakse? Onko siellä hermotusta?
Tajuan tietäväni ihmisen fysiologiasta häiritsevän vähän. Kuten myös ihmisen mielestä. Aika kummallista, itse asiassa: elää maailmassa ollen organismi, jonka toiminasta ei ole oikeastaan edes alkeellistakaan käsitystä. Kaikki ne kummat tuntemukset, kun tajuaa, että voi kääntää katsettaan ja päätään, liikuttaa jäseniään ja psyykata itseään jotain hankalaa tehtävää varten: aika ufo olo siitä tulee, kun alkaa miettiä, että voi käyttää itseään.
Ja että kaikkea muutakin voi käyttää vain itseään sen ohella käyttäen.
Haluaisin soittaa jonnekin ja kysyä käyttöohjeita, mutta minne ihmeessä? Jos kymmenen ja puoli vuotta teoreettista filosofiaa, sosiaalipsykologiaa, yleistä kirjallisuustiedettä ja kulttuuriantropologiaa ei anna edes alkeistason vastauksia, pitäisi varmaan soittaa äidille ja nurkua. Taidanpa tarttua tuumasta toimeen. Äiti sanoo: "Et sinä siihen kuole."
Ihan totta. Sehän on vain roska silmässä, turha siitä on eksistentiaaliongelmiin loikata.