31.10.04

Rankkaa lauantaita ja halpoja huveja

Kello kymmenen, krapula. Astun miehen äidin ohjaamaan autoon, matkaamme Malmille ihmettelemään ruusukassidonnalla toteutettavaa juuttimattoa, jota hän kutoo meille. Matto on uskomattoman kaunis. Seison turtana ja toistelen yllätystäni sen vaikuttavuudesta. Lopulta minut lähetetään pois: miehen äiti kutoo väärin, kun keskittyy liikaa seurusteluun ja liian vähän kuviointiin.
Junalla Käpylän asemalle, kävelyä kotiin. Kotona mies tekee juuri lähtöä Dodon toimistolle. Otan koirat ja kiirehdin bussipysäkille. Siitä eteenpäin lauantai alkaa tuntua työltä. Matkalla nuorempi koira nuoleksii nuorehkon sekakäyttäjämiehen kädessä olevaa ilkeän näköistä vekkiä. Koetan komentaa koiraa pois, mutta mies selvästi haluaa sen hoivaa. No, olkoon, ajattelen, siitähän voi tulla vain hepatiitti tai hiv. Ei kovin todennäköisesti, mutta silti. Koira hoivaa miehen kättä Kaisaniemeen saakka.
Dodon toimistolla remontti seisoo entiseen malliin. Meitä on neljä aktiivia ja kolme koiraa. Saamme taas jotain vähän siistittyä. Haukottelemme, nauramme hysteerisinä. Välillä käymme haalimassa tekstiileitä sisustukseen Fida-lähetystorilta. Kirppiksellä koirat nuuskivat kaikkia uteliaasti. Tähtitorninmäen yli taivaltaessamme kerron ystävälleni, jolla on myöskin Tallinnasta haalittu kulkukoira, että aikanaan yksi rakkaimpia huvejani oli tuossa puistossa mäen alan tömistely.
Kiivetään mäen päälle, ja lähdetään sitten rentoina alas, antaen painovoiman ja vauhdin tiputtaa itseä, kehoa, alas mäkeä. Vauhti kiihtyy hurjasti, kun lihaksilla ei jarruttele. Ja kaverin kädestä ei saa päästää vaikka kaatuisikin.
"Ai koirien kanssa?" hän kysyy. No ei sentään. Ei sentään.
Pääsemme kotiin toimistolta vasta vähän yli yhdeksäksi. Väsymys, krapula iskee oikeastaan vasta kotimatkalla. Nälkä ja kylmä. Kaikkialla on pimeää, ja talojen sisävalot tuikkivat hilpeinä. Matkaa kotiin vain riittää käveltäväksi.
Kotona hymyilen ajatukselle mäen juoksemisesta alas koirien kanssa. Montakohan luuta siinä puuhassa katkeaisi? Silti: kokeilkaa (ilman koiria). Halpa huvi, ja hyvä. Toinen suosikkini on Ruttopuistossa silmät puiden lehvästöihin kiinnitettynä paikallaan ympäri pyöriminen, maailman halvin känni. Kolmas puisten hedelmälaatikkojen lokkiminen kauppatorilta sen mentyä kiinni, ja laatikkojen raahaaminen Tuomiokirkon portaille piknikpöydäksi. Sitten vaan punkkupullot ja viininlehtikääryleet kehiin. Mutta kaikkiin, näihin kaikkiin tarvitaan kesä, pitkine valoisine iltoineen ja öineen.
Ei ihmekään, että väsyttää. Talviunillehan tässä pitäisi ryhtyä, kun kaikki halvat huvitkin ovat kesäteloilla. Onneksi ensi viikonloppuna on luvassa kunnon pyhäinmiestenpäivän bileet teemana "valon ja pimeyden henkiolennot". Uudestisyntymistä tässä kaivataankin.


<