9.12.04

Hyvänen aika, satoja lukijoita...

Sivuni trafiikki on ennennäkemätöntä. Ilmeisesti sohaisuni (SULUISSA!) siitä, kuinka preferoin sivareita armeijan käyneisiin poikiin, osui arkaan kohtaan mitvitin lukijoita. Älkää pillastuko. En ole etsimässä itselleni uutta miestä, eli ihan turhaan vaahtoatte. Ja luullakseni, varovasti arvioiden, Suomessa on enemmän tyttöjä, joilla preferenssi menee toisinpäin. Minun preferenssini ovat muutoinkin kummallisia. (Ehkä ne ihmettelevät vain, miten joku voi olla tällainen friikki, joka pudottelee suluissa sammakoita ja koiranpommeja.)
Olen kyllä iloinen siitä, että lukijat ohjautuivat siihen postiin, jossa sentään esitän kunnon kysymyksen (johon Jani hienosti vastaa) eikä siihen eiliseen, jossa narisen puhelimesta ja jonka tanssimme 8-v-syntsilläni tiputanssia luokan tyttöjen kanssa. (Miksi muuten on niin, että yli 10 v. vanhoissa kuvissa sitä näyttää ihan symppikseltä, vaikka nykyisissä kuvissa on aina, säännönmukaisesti, omituisen näköinen? Onko se vain sitä, että ei enää muista, miltä omasta mielestään näytti silloin 10 v. sitten; eiköhän nykykuvien outouden kontrastina ole "selkeä" kuva siitä, miltä näytän. Itseään on tosi vaikeaa tunnistaa ryhmäkuvista tai etenkin videolta. Tanssikurssin esitteen kannestakin minut spottasi ryhmän keskeltä Kissa. Itse katselin vain, että jaahas, tuossa on tanssijalla aika kiinnostavassa asennossa jalat. En tajunnut, mitä kuva esitti: siinähän me steppasimme Gansta's paradisen tahtiin.)
Kissa tulee juuri kotiin Napit vastakkain -ohjelman äänityksestä ja hehkuttaa, kuinka keskustelu Riitta Uosukaisen kanssa sujui loistavasti. Paljon asiaa eikä sanaakaan maanpuolustuksesta. Voila. Kuunnelkaahan. Radio Ylen Ykkönen, ensi tiistaina, kello 21.
On tässä Uosukaista leikittykin kotona. Olen tipahdellut välillä ihan kasaan koettaessani miettiä, mitä täti tähän sinkauttaisi. Ja olemme kahlanneet estetiikkaa, aatehistoriaa ja historiaa lävitse, jottei Kissa vaikuttaisi ihan höpöltä.
Ihanaa. Nyt meillä on toimiva puhelin. Kissa alkoi murjottaa, kun kerroin ostaneeni sen. Ihan ilman lupaa. Mutta se oli vain 24 euksua. Jutusta saan palkkiota 350 euksua, ja muutenkin: toimivat yhteydet on jees. Kiva, kun voi soittaa ihmisille taas.
Selvisimme eilen K:n ja miehensä luokse glögeille, ja pelasimme siellä peliä, jonka nimi on uskoakseni "Terapian tarpeessa". Ahmin semmoiset kasat granny smith -omenoita ja tummaa luomun ja reilun kaupan suklaata, että vatsa on edelleen pöhötystautisen näköinen. Olen pelin päättyessä häviöllä eli eniten terapian tarpeessa. No niin, näinhän se menee.
Meille soittaa joku poika, kaverin kaveri, joka on ottamassa kissaa, ja haluaa kuulla, mistä olisi kaikkein eettisintä ottaa kissa. Kissa, joka käy närkästyksekseni välillä pelaamassa squashia Teemu Mäen kanssa, selittää puhelimeen: "Pelastetaan koiriin vaan, sieltä kissapartio. Ne kissat ei saa Tallinnasta koteja. Kaikki mitä ei tuoda Suomeen, lopetetaan." Itkettää.
Ei voi kuin ponnistella eteenpäin millimetri, merkki kerrallaan. Nyt arvostelu Aaltolasta alkaa olla valmis.

***
Post Scriptum: Ihmiset näyttävät blogeissaan tekevän tosi paljon erilaisia testejä. Onkohan jossain testiä "Mikä uudenvuoden raketti olisit?" Tahtoisin kuollakseni tietää, olenko _objektiivisen katsannon mukaan_ a) äkeästi raksuttava, mutta vaaraton ja aika näkymätönkin papatti; b) ilkeästi vinkuva ja kaoottisesti aiheesta toiseen syöksähtelevä noitapilli; c) kaikkia naurattava muttei erityisen syvällinen kissanpieru; d) jalat tukevasti maassa pitävä, näyttävästi ryöppyävä roomalainen kynttilä; e) kiltti, kaunis ja harmiton tähtisädetikku; f) koko taivaan valaiseva, täysin ulottumattomissa oleva suuri tähtipommi; vai g) täysin spaced-out ja holtittamasti kieppuva hyväntuulinen ufo.
<